Veroale tuottaa tukia paremmin

Yhteisöveron alennus lisäisi hyvinvointia. Tuloverojen kiristäminen ja valtion menojen jatkuva kasvattaminen kurjistavat taloutta.

Suomesta on tullut hyvinvoinnin nimissä pahoinvoiva yhteiskunta. Ihmisten vapaus päättää omasta taloudestaan ja hyvinvoinnistaan kaventuvat jatkuvasti. Valtion keräämistä veroista yli puolet kierrätetään tulonsiirtoina valtavan byrokratiakoneiston kautta takaisin kansalaisille. Kansalaiset saavat päättää vain pieneltä osin, miten rahansa käyttävät.

Verotulot eivät riitä järjestelmän ylläpitämiseen, joten sen pyörittämiseen otetaan koko ajan lisää velkaa. Miljardeja euroja hukkuu paperisotaan, sääntöjen ja määräysten kirjoittamiseen, kyttäämiseen ja kansalaisten kyykyttämiseen. Ei ihme, että Suomi on saanut Pohjoismaista ylivoimaisesti eniten langettavia päätöksiä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta. Keskeisin syy ovat vuosikausia kestävät oikeudenkäynnit.

Asioiden hidas ja monimutkainen käsittely ei nakerra oikeusturvaa vain tuomioistuimissa. Siihen törmää kaikkialla. Kelan päätökset ovat yksi yleisimpiä valituksenaiheita. Kela on maan tärkein tulonsiirtojen jakaja.

Tulonsiirroista ja muista tukirahoista päättävät ylätasolla poliitikot, mutta käytännössä papereita kirjoittavat kasvottomat virkamiehet. He ovat valtion erityissuojeluksessa, sillä ainoa lääke, mitä hallitus tarjoaa byrokratian ongelmiin, on verojen korottaminen.

Valtion keräämistä veroista yli puolet jaetaan takaisin kotitalouksille ja yrityksille tulonsiirtoina ja tukiaisina.
Valtion keräämistä veroista yli puolet jaetaan takaisin kotitalouksille ja yrityksille tulonsiirtoina ja tukiaisina.

Valtio on kiihdyttänyt verotulojen keräämistä ja tulonsiirtojen jakamista huomattavasti inflaatiovauhtia nopeammin. Verotulot ovat laskeneet ainoastaan suuren laman vuosina 1990-luvulla ja finanssikriisin aikana 2009. Tulonsiirrot kasvoivat 1980-luvulla keskimäärin lähes 15 prosentin vuosivauhtia, lamavuosina kasvu hieman hidastui suurtyöttömyydestä huolimatta, mutta vielä 2000-luvulla byrokratian pyöriin tilitettävä summa kasvoi vuosittain melkein viidellä prosentilla.

Vuonna 1975 Suomen nettoveroaste oli 20,9 prosenttia. Toisin sanoen valtion keräämistä veroista joka viides euro, tai markka siihen aikaan, palautettiin veronmaksajille. Nykyrahassa summa vastasi alle 13 miljardia euroa. Vuonna 2010 nettoveroaste oli jopa hieman alempi, mutta tulonsiirtojen kokonaissumma oli peräti 45 miljardia euroa. Tulonsiirtojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, niiden taso on noussut inflaatiovauhtia nopeammin ja tulonsiirtoja hoitaa entistä suurempi valtion ja kuntien virka-armeija. Hämmästyttävintä on, että tukien määrä on kasvanut 1990-luvun lamaan verrattuna 50 prosenttia, vaikka työttömyys on samaan aikaan laskenut.

Helsingin Sanomien laskelmien perusteella yksin yritystukia hoitamaan tarvitaan 4 000 virkamiestä. Jos tuet lopetettaisiin, yhteisöverosta voitaisiin luopua lähes kokonaan. Uskon, että yritykset pystyisivät käyttämään pääomiaan virkakoneistoa tehokkaammin tutkimukseen, kehitystyöhön ja tuotannollisiin investointeihin.

Yritysveron alentamiseen olisi kaikki edellytykset. Yhden prosenttiyksikön alentaminen maksaisi matemaattisesti noin 200 miljoonaa euroa ilman kasvuvaikutusten huomioimista. Tukiviidakkoa karsimalla päästäisiin helposti useamman prosenttiyksikön kevennykseen. Jotkut vastustavat yritysveron alentamista sanomalla, että sen hyödyistä ei ole riittävää näyttöä. Paras näyttö löytyy Suomen omasta historiasta.

Yritysverotuksen keventäminen käänsi verotulot kasvuun 1990-luvulla.
Yritysverotuksen keventäminen käänsi verotulot kasvuun 1990-luvulla.

Vuonna 1993 Suomessa siirryttiin yhtenäiseen yritys- ja pääomaverotukseen. Veroaste laskettiin 25 prosenttiin, joka oli siihen aikaan OECD-maiden alhaisin. Muutamassa vuodessa talous kääntyi kasvuun ja verotulot sen mukana. Yhteisöveron tuotto nousi vuoteen 2000 mennessä miljardista eurosta yli seitsemään miljardiin. Osan kasvusta selittää Nokia, mutta ilman kilpailukykyistä verotusta verot tuskin olisivat jääneet Suomeen.

Verotuksen reipas alentaminen, yritystukien ja tulonsiirtojen voimakas karsiminen sekä byrokratian vähentäminen mahdollistaisivat perustulon tai negatiivisen tuloveron toteuttamisen. Käytännössä se tarkoittaisi vähimmäistoimeentulon takaamista kaikille työikäisille, mutta samalla se poistaisi tuloloukut, jotka tällä hetkellä tekevät työn vastaanottamisesta taloudellisesti kannattamatonta. Lisätuloja voisi hankkia vapaasti perustulon päälle ja veroa maksettaisiin, kun alin tuloraja täyttyisi. Perustulon määrä pitäisi virittää sellaiselle tasolle, että palvelualan työvoimapulaa ei tarvitsisi enää paikata pelkästään ulkomaisella työvoimalla.

Mainokset