Hallitus on istunut ongelmien päällä kaksi vuotta, mutta päätöksiä saadaan edelleen odottaa. 

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen julistaa, että entiseen ei ole paluuta, nyt on pakko tehdä päätöksiä. Mistä hallitus aikoo päättää, sitä hän ei pysty sanomaan. Sen sijaan Urpilainen siirtää vastuun työmarkkinajärjestöille.

Suomen talouden syöksykierre näkyy teollisuustuotannon voimakkaana supistumisena. Teollisuuden työpaikat ovat vähentyneet jo useamman vuosikymmenen ja viime kuukausina tahti on vain kiihtynyt.

Vuonna 1980 Suomen teollisuus työllisti 560 000 työntekijää, 30 vuotta myöhemmin enää 400 000. Samaan aikaan valtion ja kuntien työntekijämäärä on ylittänyt 600 000, mikä tarkoittaa, että joka neljäs suomalainen työntekijä on valtion tai kunnan palveluksessa. Ei siis ihme, jos julkisen alan palkkoja joudutaan maksamaan velalla.

Suomalaisten palkkakehitys on talousvaikeuksista huolimatta ollut huima. Keskiansiot ovat vuodesta 2000 nousseet euroissa mitattuna yli 50 prosenttia ja inflaatiokorjattunakin neljänneksellä. Samaan aikaan kulutus on noussut reaalisesti kolmanneksella. Suomi on viettänyt iloista kulutusjuhlaa kuin 1980-luvulla konsanaan. Velkaantumisesta ja vaihtotaseen vajeesta on tulossa yhtä paha ongelma kuin ennen 90-luvun lamavuosia.

Ikävintä valtiovarainministerin puheissa on lupaus menojen leikkaamisesta ja samanaikaisesta verojen korottamisesta. Menoja on toki leikattava, mutta samaan aikaan verotusta pitäisi keventää kiristämisen sijaan. Julkisen talouden menoja kuntapuolella on leikattava ja palveluita yksityistettävä  huomattavasti nopeammin ja enemmän kuin tähän asti on puhuttu. Kunnista on vähennettävä kymmeniä tuhansia työpaikkoja, koska niihin ei tulevaisuudessa ole enää varaa. Viiden vuoden irtisanomissuoja kuntaliitoksissa on entisestään pahentanut tilannetta.

Jos todella isojen leikkausten vastapainoksi luvattaisiin verokevennyksiä, niin talouteen syntyisi sitä paljon puhuttua dynamiikkaa. Vanhojen julkisten palvelurakenteiden tilalle kasvaisi uutta yrittäjyyttä ja uusia työpaikkoja. Nyt kaivataan luovaa tuhoa, ei pelkkää poliittista uhoa.

Eikä maailma niin mahdottoman synkältä näytä. Yhdysvalloissa talous on alkanut jo toipua, ja Euroopasta on saatu ensimmäisiä merkkejä käänteestä parempaan. Suhdanteita Suomi ei pysty yksin kääntämään, mutta kotipesä voidaan pitää kunnossa omin voimin.