Venäjän haltuun ottaman Krimin tapahtumissa ja talvisotaan johtaneissa Suomen ja Neuvostoliiton Hankoniemeä koskeneissa neuvotteluissa on paljon yhtäläisyyksiä.

Neuvostoliitto vaati syksyllä 1939 Suomea luovuttamaan Hangon omaksi tukikohdakseen. Silloinen ulkoministeri Eljas Erkko vastusti kiivaasti alueluovutuksia, mikä sai Neuvostoliiton kanssa neuvotteluja käyneen J.K. Paasikiven kutsumaan talvisotaa Erkon sodaksi.

Erkon mielestä alueluovutuksissa oli kyse periaatteesta, joka merkitsi Euroopalle orjuutta tai vapautta. Ilman Hankoa puolustautuminen Etelä-Suomessa olisi ollut Erkon mielestä mahdotonta, ja Suomi olisi joutunut väistämättä Neuvostoliiton miehittämäksi.  Paasikivi uskoi, että Stalin olisi ollut valmis kompromisseihin, jos Suomi olisi tehnyt myönnytyksiä.

Erkko ei suostunut luovuttamaan saartakaan Neuvostoliitolle. Hän pelkäsi, että myönnytykset Suomenlahdella olisivat joka tapauksessa muuttaneet Suomen neuvostotasavallaksi.

Suomesta poiketen Krimillä on venäläisenemmistö, mutta taktiikka aluevaltauksessa suhteessa Ukrainaan näyttää hyvin samankaltaiselta kuin Suomessa runsaat 75 vuotta sitten. Ottamalla tärkeän tukialueen kokonaan haltuunsa Venäjä pääsee hallitsemaan emämaata.

Erkko kirjoitti myöhemmin, että

”mikä luovutetaan taistelutta väkivaltaisella uhalla tai hyökkäykselle, sitä ei voi vaatia koskaan takaisin”.

Kuukautta ennen hyökkäystä Suomeen Neuvostoliiton kommunistipuolueen lehti Pravda syytti Erkkoa sodan provosoimisesta ja esitti uhkauksen:

”Me suojelemme Neuvostoliiton turvallisuutta sivuille katsomatta ja lyömme matalaksi kaiken vastarinnan päämäärän pyrkiessämme.”

Vladimir Putinin retoriikassa on vahva historian maku.

Lähde:
Manninen Ohto, Salokangas Raimo:
Eljas Erkko – Vaikenematon valtiomahti, WSOY 2009