Euroopan keskuspankki on täyttänyt euroalueen pankit rahalla, mutta yrityksille lainaa ei heru.

EKP:n pääjohtaja Mario Draghi on kuukaudesta toiseen ihmetellyt,  kun raha ei käy kaupaksi. Euroalueen kotitalouksien luotonotto polkee paikallaan ja yritysrahoitus supistuu.  EKP on yrittänyt vakuuttaa, että rahoituksen käynnistyminen edellyttää pankkien taseiden vahvistamista.

EKP on syytänyt pankeille rajattomasti korotonta luottoa, mutta rahapolitiikka ei ole välittynyt luotonantoon. Miksi? Koska EKP on rakentanut ansan, jolla rahoitus pysähtyy pankkien omaan sijoitussalkkuun. EKP:n johdolla tehdyt kiristykset vakavaraisuusvaatimuksiin ohjaavat ilmaisen rahan riskittömiin kohteisiin eli valtionlainoihin. Lisäksi pankkiverot ja muu sääntelyn kiristäminen pitävät eurot pankissa tai EKP:n talletustilillä ennemmin kuin asiakasrahoituksessa.

Valtionlainat eivät tosielämässä ole riskittömiä, mutta pankkivalvojien käyttämissä riskipainotuksissa ne ovat. Käytännössä se tarkoittaa, että pankkien ei tarvitse sitoa niitä vastaan omaa pääomaa, mikä tekee viranomaisvaatimusten täyttämisestä helpompaa. Kaiken lisäksi sijoittaminen euroalueen kriisimaiden lainoihin on ollut suoranainen lupa painaa rahaa. Tuotot Kreikasta ja Espanjasta ovat olleet taivaallisia, joten kuka haluaisi lainata epäilyttäville pikkuyrityksille?

EKP on itse tienannut pelkästään Kreikan valtionlainoilla kahtena viime vuotena yhteensä noin miljardi euroa,  ja euroalueen suuret liikepankit vielä monin verroin enemmän. Tuotto on tullut siitä, että kriisimaiden korot ovat laskeneet, mikä on nostanut lainapapereiden hintaa.  Kreikan lainan tuotto kesästä 2012 tähän päivään on ollut yli 400 prosenttia.

Espanjassa pankkien sijoitukset maan omiin valtionlainoihin ovat kolminkertaistuneet vuodesta 2007 ja niiden määrä on miltei 300 miljardia euroa ja voitot useita miljardeja.   Osa veronmaksajan avulla tienatuista miljardeista maksetaan bonuksina finanssikriisissä rypeneille johtajille ja vielä isompi osa omistajille, joiden vastuu kriisistä jäi puheiden tasolle.

Huonosti ei mene pankeilla Pohjolassakaan. Nordea teki viime vuonna liikevoittoa 4,1 miljardia euroa ja kasvatti osinkoa yli 20 prosentilla. OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen kehui pankkinsa tehneen historiansa kolmanneksi parhaan tuloksen, joka oli 705 miljoonaa euroa. Samaan hengenvetoon molemmat pankit ilmoittivat aloittavansa jälleen uuden tehostamisohjelman.

Irvokkaaksi järjestelmän tekee se, että pankit takovat miljardituloksia eri puolilla Eurooppaa, ja Suomessa hallitus meinaa kaatua muutaman sadan miljoonan euron säästöihin. Samaan aikaan valtio järjestää miljardien edestä tukea Kreikalle ja Espanjalle.

Valtionlainoja lukuun ottamatta pankkien vakuusvaatimukset ovat niin tiukat, että rahantarpeessa olevat yritykset jäävät helposti nuolemaan näppejään. Hyvin harva aloitteleva yritys saa investointirahaa pankista. Muutaman kymmenen tuhannen euron lainaan vaaditaan henkilötakaukset ja vähintään omakotitalo Espoosta vakuudeksi. Jos pääomaa haluaa, sitä on haettava omistajilta tai ulkopuolisilta sijoittajilta.

Yritysrahoituksen jäätymiseen on toki muitakin syitä kuin rahoituksen saatavuus. Epäluottamus talouspolitiikkaan on niistä yksi. Siitä vastuu lankeaa EKP:n neuvostolle, joka on alentanut korkoja aivan liian hitaasti. Korkotaso euroalueella on yhä korkeampi kuin Yhdysvalloissa, missä talouden orastavasta noususta on jo saatu merkkejä.

Jos raha haluttaisiin liikkeelle, valtionlainat pitäisi luokitella riskipitoisiksi samalla tavalla kuin muut luotot. Kreikan lainojen leikkaaminen osoitti, että riskitöntä rahaa ei ole. Suomen tulisi ajaa epäterveen noidankehän katkaisemista, mutta siihen eteläeurooppalaiset eivät suostu. Jos valtionlainojen riskittömyys poistuisi, pankkien vakavaraisuus heikkenisi ja ne joutuisivat jälleen turvautumaan julkiseen apuun.

Mitä iloa meille yrittäjille ja veronmaksajille on tällaisesta puolijulkisesta pankkijärjestelmästä, jonka alkuperäinen tehtävä on rahoituksen välittäminen sitä tarvitseville? Nyt pankkiirit ja pankkien omistajat lihovat kuin Roope Sedät valtion suojissa, mutta näännyttävät rahan tarvitsijat nälkään.

Yhdysvalloissa pankit pääomitettiin nopealla sosialisointitoimenpiteellä, josta pääsi irti ainoastaan maksamalla valtiolle hyvän tuoton. Jos ei suostunut hallituksen tarjoamiin koviin ehtoihin, eikä saanut pääomaa markkinoilta, edessä oli vararikko. Euroopassa olisi korkea aika ottaa yhtä kovat otteet käyttöön. Kapitalisti pelkää eniten sosialismia.