Peliteoria pyörittää Kreikkaa

Kreikan pääministeri Alexis Tsipras ja valtiovarainministeri Yanis Varoufakis pelaavat kovilla panoksilla,  joihin EU:n on pakko vastata.

Yanis Varoufakis kurvailee moottoripyörällään ja näyttää ylimieliseltä, jopa ärsyttävältä. Alexis Tsipras puolestaan antaa ristiriitaisia lausuntoja, lupaa yhtä ja tekee toista. Kreikan johtajat ovat saaneet EU:n, IMF:n ja EKP:n turhautumaan.

Neuvottelut ovat edenneet peliteorian mukaan. Vastapuolen strategia on ollut kreikkalaisille koko ajan selvä. Sen sijaan EU:n puolella pelipöytää Kreikan liikkeitä on ollut mahdoton ennakoida, mikä on peliteorian mukaan todennäköisemmin voittava strategia.

Kreikan hallituksen tavoitteena on ajaa kansalaisilleen niin hyvät ehdot kuin mahdollista, jos maa pysyy eurossa. Euroryhmä haluaa pitää euroalueen yhtenäisenä hinnalla millä hyvänsä, mikä antaa Tsiprasille ja Varoufakisille mahdollisuuden jatkaa peliä.

Kreikan ero eurosta ei ole euroalueen kannalta taloudellinen, vaan poliittinen kysymys. Kreikan talouden koko on vain pari prosenttia euroalueesta. Jos panoksena ei olisi EU-komission, EKP:n ja IMF:n kasvojen menetys, Kreikan olisi pitänyt antaa mennä. Hyviä vaihtoehtoja ei ole enää kummallakaan puolella pöytää.

Kolme ja puoli vuotta sitten kirjoitin, että

 ”Kreikalle myönnetty hätäapu ei poista uuden avun tarvetta. Irtoaminen euroalueesta ja drakman devalvointi tehoaisivat kuristusohjelmaa nopeammin. Drakma ja devalvaatio parantaisivat Kreikan kilpailukykyä ja ylläpitäisivät yhteiskuntarauhaa”.

Peliteorian voitto neuvotteluissa merkitsee, että Kreikka jättää merkittävän osan veloistaan maksamatta osana euroaluetta tai sen ulkopuolella. Ero eurosta ei välttämättä enää takaa yhteiskuntarauhaa. Drakmaan paluu nostaisi tuontituotteiden hintoja 30-50 prosenttia, mikä pahentaisi suurtyöttömyydestä ja palkkojen laskusta kärsivän maan tilannetta.

Välimeren velkakriisi todistaa euron rakenteellisen heikkouden. Velkojen laiminlyönti Kreikassa heijastuu väistämättä Portugaliin ja Espanjaan, joissa vaatimukset velkaohjelmien löysäämisestä saavat uutta voimaa. Euroalueen nurkat ovat pian uudelleen tulessa.

Poliittinen vauhtisokeus euroa perustettaessa sulki silmät taloudelliselta todellisuudelta. Euroon olisi pitänyt ottaa vain taloudeltaan Saksan kanssa samankaltaisia tai samankaltaiseksi pyrkiviä maita. Suomi kuului 15 vuotta sitten siihen joukkoon, mutta on vajoamassa epävakaiden reunamaiden joukkoon.

Eurosta on hyötyä vain, jos siihen kuuluvat maat pitävät oman taloutensa kunnossa. Kun valuutta ei jousta, jouston on tultava rakenteista – työelämän ehdoista, verotuksesta, sääntelystä ja kilpailun edistämisestä. Kreikka törmäsi ensimmäisenä tähän todellisuuteen. Mikä maa tulee seuraavana?

Mainokset