Hyvinvoinnista pahoinvointiin

Suomalaisille kelpaa Kreikan tie. Uutta velkaa tulee miljoona euroa tunnissa, mutta harva on valmis säästämään.

Kävin vanhempieni kanssa lounaskeskustelua Juha Sipilän hallituksen säästöpolitiikasta. Äitini kummasteli aikaa, jolloin palkansaajille alettiin maksaa lomaltapaluurahaa. Se tapahtui 1970-luvun alussa metalliliiton seitsemän viikkoa kestäneen lakon jälkeen. Työntekijät saivat mukavan lisän lomabudjettiinsa ja työnantajat työntekijänsä takaisin työpaikalle Ruotsiin lähdön sijaan.

Äitini kertoi ihmetelleensä jo silloin, miten Suomessa oli varaa jakaa tällaisia etuja, vaikka oli itse pienipalkkainen. Lapsilisien moninkertaistuminen, julkisten palveluiden sekä koulujen muuttuminen maksuttomiksi ja eläke-etujen jatkuva paraneminen hämmästyttivät. Miten rahat riittäisivät kaikkeen?

Maksun aika on koittanut. Rahat eivät riittäneet. Julkisia menoja rahoitetaan nyt velalla, jota otetaan lisää miljoonan euron tuntivauhtia. Velkaa on varaa ottaa niin kauan, kun korot pysyvät nollan tuntumassa. Yhden prosenttiyksikön koronnousu Suomen velkataakkaan tarkoittaisi miljardin euron menonlisäystä, joka kasvattaisi säästöpaineita valtavasti.

Suomalaisilla on toki edelleen yhteenlaskettua varallisuutta enemmän kuin velkaa, mutta velalle rakennettu hyvinvointi on petollista. Varallisuuden muuttaminen rahaksi on vaikeaa, kuten Kreikasta nähdään. Hyvinvointi muuttuu pahoinvoinniksi, mitä pidemmälle saavutetuissa eduissa roikutaan kiinni.

Kreikan kohtaloa kauhistellaan, mutta Suomi kulkee kiihtyvää tahtia samaa tietä. Entinen Euroopan Japani kuuluu taloudeltaan nyt Euroopan heikoimpien joukkoon. Talouden sijasta Suomessa kasvavat vain valtion velka ja työttömyys.

Pohjoismaisen hyvinvointivaltion menestystarina näyttää tuoreen tutkimuksen perusteella enemmän legendalta kuin todellisuudelta. Huippukorkea veroaste ja julkisten menojen jatkuva kasvattaminen ovat johtamassa hyvinvoinnista pahoinvointiin. Edes muun maailman talouskasvu ei nosta Suomea.

Mainokset