Professori Bengt Holmströmin mukaan Suomen työmarkkinat pitää remontoida. Kaikki paitsi etujärjestöt tuntuvat olevan samaa mieltä.

Suomi on ainoa euro- ja EU-maa, jonka talous ei kasva. Aggressiivisesta odottelusta huolimatta maailma ei ole nostanut Suomea kasvuun. Olisi pitänyt tehdä itse jotain. Paljon puhuttu yhteiskuntasopimus heijastelee 1960-lukulaista ajattelua talouden suunnittelusta ja keskushallinnon ohjauksesta. Se ei vastaa maailman muutoksiin.

Holmström osuu oikeaan arvioidessaan, että työmarkkinoilla on liikaa jäykkyyksiä. Sen näkee jokainen, joka viitsii ympäristöään tarkkailla. Miksi rakennusmiehiä on työttöminä, mutta rakennustyömailla puhutaan viroa ja venäjää? Miksi siivoojat, bussikuskit ja tarjoilijat ovat pääasiassa maahanmuuttajia? Miksi meillä on kymmeniä tuhansia avoimia työpaikkoja, mutta työttömyys ja työttömyyden hoitokulut kasvavat?

Siinä muutama kysymys, joihin keskitetty tulopoliittinen kokonaisratkaisu ei tuo vastauksia. Vastaus olisi työmarkkinoiden siirtäminen suljetun talouden kahleista markkinatalouteen. Aikaisemmin työnantajat puolustivat paikallista sopimista ja joustoja, jotka ovat välttämättömiä silloin, kun valuutta ei jousta. Tätä vaatimusta ei ole kuulunut enää pitkään aikaan.

Ilmeisesti etujärjestöt pelkäävät valta-asemansa murenemista niin paljon, että paluu vanhaan vastakkainasetteluun tuntuu kotoiselta ja turvalliselta. Mihin etujärjestölinnakkeita enää tarvittaisiin, jos sopimusten yleissitovuudesta joustettaisiin ja työehdoista voitaisiin sopia paikallisesti?