Adam Smithin kanssa Kuubassa

Kuuba on siirtymässä pienin askelin markkinatalouteen. Tutustuin järjestelmän muutokseen oppaanani Adam Smithin Kansojen varallisuus (1776).

Markkinatalous kumpuaa ihmisten luontaisesta tarpeesta vaihtaa tavaroita ja palveluita. Yrittäjyyttä on kaikissa talousjärjestelmissä, kiellettynä tai sallittuna. Se on Adam Smithin ensimmäinen opetus Kuuban kommunistiselle diktatuurille.

Lomalukemisena Adam Smith, jonka ajatukset sopivat hyvin myös nykypäivän talouteen.
Lomalukemisena Adam Smith, jonka ajatukset sopivat hyvin myös nykypäivän talouteen.

Alun perin kaiken vaihtoarvo perustui työhön. Yhdellä rautamiekalla saattoi hankkia useita leipiä, koska leipominen oli helpompaa kuin miekan takominen. Neuvostoliitossa vaihdon välineenä käytettiin purukumia, kondomeja ja sukkahousuja.

Kuubassa maksetaan kalliilla turistivaluutalla, ja matkailualalla yrittäjyys on osittain jo vapautettu.

Ihmiset ovat köyhiä, mutta tyytyväisiä, sanoi meitä sukeltamaan vienyt parikymppinen kuubalainen purjehtija. Terveydenhuolto toimii paremmin kuin monessa länsimaassa ja kansa on hyvin koulutettua, vaikka kaupoissa ei juuri ostettavaa ole.

Kuubassa markkinatalous ja yrittäjyys kasvavat turismin mukana. Köyhä kansa opettelee vaurastumista. Oppaamme tienasi parin tunnin retkestä kahden kuukauden palkan. Se on paljon, vaikka valtio vie tuloista 80 prosenttia.

Taksikuskeista ja muista matkailualan yrittäjistä on tulossa Kuuban ensimmäinen vauras keskiluokka.
Taksikuskeista ja muista matkailualan yrittäjistä on tulossa Kuuban ensimmäinen vauras keskiluokka.

Matkailu houkuttaa
yrittämään

Kuuban matkailu kasvaa 50 prosentin vuosivauhtia. Opettajia ja lääkäreitä siirtyy paikallisoppaiksi ja taksikuskeiksi hyvien ansioiden houkuttamina. Siitä pääsemme Adam Smithin toiseen viisauteen: työmarkkinoiden rajoittaminen etuoikeuksilla estää kansakunnan vaurastumisen. Jos yrittämisen vapaus annetaan vain yhdelle alalle, se köyhdyttää muita.

Kansakunnan varallisuus kasvaa vain, jos kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus vaurastua. Jos joku ansaitsee yli oman kulutustarpeensa, hän yleensä säästää tai sijoittaa ylijäämän. Yrittäjä voi palkata uusia työntekijöitä ja kasvattaa tuotantoa, mikä edelleen lisää kansakunnan varallisuutta.

Adam Smithin mukaan varallisuudella on kolme pääasiallista lähdettä: maankorko, voitto ja palkka. Ne voivat toteutua vain järjestelmässä, joka takaa yksityisen omistusoikeuden ja omaisuudensuojan. Kommunistisissa järjestelmissä kuten Kuubassa näin ei ole ollut, mutta tilanne on muuttumassa.

Yhdellä kyydillä taksikuski ansaitsee opettajan kuukauden palkan.
Yhdellä kyydillä taksikuski ansaitsee opettajan kuukauden palkan.

Yrittäjyyden ohella yksityinen omistusoikeus on vapautumassa. Kansalaiset voivat ostaa asuntoja ja autoja. Erään taksiyrittäjän mukaan Panamasta tuotu 15 vuotta vanha japanilainen Nissan maksoi 7 000 euroa. Lisäksi taksiluvasta veloitetaan 700 euroa vuosittain eli enemmän kuin opettaja ansaitsee kahdessa vuodessa. Yrittäjäriski kannattaa, sillä alle tunnin taksimatka maksoi 40 euroa. Voiton ja palkan osalta varallisuutta alkaa kuubalaisille matkailuyrittäjille kertyä.

Kuinka sitten käy, kun amerikkalaiset vyöryvät vanhana alusmaana pitämäänsä Kuubaan? Ilman yrittämisen ja omistamisen laajempaa vapautta tuloerojen kasvu kärjistyy ja sosiaaliset jännitteet kasvavat. Etuoikeudet rajoittavat varallisuuden kasvua.

Verotuksen neljä
periaatetta

Valtion kannalta voittojen ja palkkojen nousu on hyvä uutinen, koska se mahdollistaa verotulojen kasvun. Verotuksesta Adam Smithillä on neljä näihin päiviin sopivaa perusperiaatetta.

  1. Verotuksen on oltava tasapuolista; jokaisen on maksettava veroja kykynsä mukaan.
  2. Verotuksen on oltava selkeää, ennakoitavaa ja kohdistuttava varmoihin tulonlähteisiin.
  3. Verotuksen on oltava veronmaksajalle mahdollisimman vaivatonta.
  4. Veronkanto ei saa aiheuttaa valtiolle ylimääräisiä kustannuksia.

Tuntuu, että myös Suomella olisi näistä 240 vuotta vanhoista periaatteista vielä paljon opittavaa.

Adam Smith muistuttaa lisäksi, että valtiolla on taipumus velkaantua aina, kun velkaa on saatavilla. Säästämistä harkitaan, jos lainaa ei ole mahdollista saada. Uusia veroja valtio keksii sitä vastoin kaiken aikaa, oli velkaa saatavilla tai ei.