Mitä Brexit meille opettaa?

Englannin lähtö Euroopan unionista on synnyttänyt kauhukuvia maailmantalouden ja Euroopan tulevaisuudesta. Muutaman päivän sulattelun jälkeen tuntuu, että Brexit-pelkoja on liioiteltu.

Maanantaina ostamani osakkeet ovat voitolla, joten henkilökohtaisesti Brexit on tuonut toistaiseksi vain hyvää. Yksilötaso tarjoaa tietysti liian kapean näkökulman, mutta laajennetaan arviointia kansalliselle tasolle.

Suomessa poliitikot ovat lähinnä hämillään, vaikka brittien kansanäänestys antaisi erinomaisen mahdollisuuden arvioida perusteellisesti EU-jäsenyyden hyötyjä ja haittoja. Brexitin tunnepitoinen vaalikampanja näytti ainakin sen, miten kansanäänestystä ei pidä järjestää.

Mielikuvien ja valheiden sijasta pitää pyrkiä analyyttiseen keskusteluun, vaikka populismin nousu on tehnyt siitä melko mahdotonta. Olisi joka tapauksessa hyvä aika laatia puolueeton akateeminen arvio EU- ja eurojäsenyyden vaikutuksista.

EU-tasolla Brexitin pitäisi pistää hälytyskellot soimaan. Elitistisen paheksunnan sijasta EU-komission olisi astuttava peilin eteen ja tunnustettava oma epäonnistumisensa. Keskusohjattu taloussuunnittelu on tukahduttanut vapaan markkinatalouden, ja keskuspankkisosialismi on siirtänyt pankkien velat kansalaisten maksettaviksi.

Ja mitä ihmettä tapahtui läheisyys- eli subsidiariteettiperiaatteelle? Sen mukaan päätösvalta piti säilyttää mahdollisimman lähellä kansalaisia ja byrokratia mahdollisimman vähäisenä. Tässä EU on täysin epäonnistunut. Pienimpiäkin asioita säädellään ylimmältä tasolta pilkuntarkasti niin, että edes sääntöjen valvojat saati valvottavat eivät niitä ymmärrä.

Parasta mitä Brexit voi tuoda on EU:n järkiperäistäminen, ei sen hajoaminen. EU tuo vapaakauppa-alueena paljon hyötyjä kuluttajille ja yrityksille. EU tarjoaa Erasmus-vaihdon kautta uusia mahdollisuuksia opiskelijoille. Yhdessä EU voi neuvotella globaaleista sopimuksista Kiinan, Yhdysvaltojen ja muiden talousmahtien kanssa. Siinä muutama EU:n tuoma etu.

EU tekee virheen, jos se lähtee rankaisemaan Britanniaa, koska samalla se vahingoittaa itseään. Britannia on Saksan ja Ranskan tärkeimpiä kauppakumppaneita, puolustusyhteistyöstä puhumattakaan. Tämän rintaman hajoaminen hymyilyttää vain venäläisiä.

Paras tapa lisätä eurooppalaisten luottamusta EU:n tulevaisuuteen olisi komission ero ja uusien johtajien sitoutuminen byrokratian nopeaan purkamiseen ja virkamiesvallan vähentämiseen. Tosin en jaksa uskoa, että näin tapahtuu.

Brexit voi silti jäädä lopulta jopa kokonaan toteutumatta, jos sen hintana Skotlanti itsenäistyisi ja Irlanti yhdistyisi. David Cameron on jo tarjonnut vaihtokapulaa eteenpäin, mutta tuskin kukaan poliitikko haluaa jäädä historiaan Britannian hajottajana.

Mainokset