Britannian EU-kansanäänestys osoitti tarinan voiman. Boris Johnson ja Nigel Farage vetosivat tunteisiin järjen sijasta. Taitavat puhujat Barrack Obama, Donald Trump, Vladimir Putin ja Timo Soini ovat menestyneet samalla kaavalla.

Juhana Torkki julkaisi pari vuotta sitten kirjan Tarinan valta – kertomus luolamiehen paluusta. Ikivanhat viisaudet poliittisesta vaikuttamisesta pätevät edelleen, ja entistä vahvemmin.

Sosiaalinen media korostaa tarinoiden ja tunteiden merkitystä tiedon kustannuksella. Leirinuotioilta on siirrytty digiajan heimoyhteisöihin, joissa samanmieliset vahvistavat omaa tarinaansa toisia vastaan. Se, joka huutaa uhkaavimmin voittaa. Perinteinen media toimii usein tunnepitoisten puheiden kovaäänisenä.

Noin sata vuotta ennen ajanlaskun alkua elänyt roomalainen filosofi ja poliitikko Cicero muistutti, että puhetaidossa on kaikkein tärkeintä voittaa kuulijat puolelleen, ei niinkään järkiperäisen perustelun kuin tunteellisen kiihotuksen ja mielen hämmennyksen kautta.

Cicero tiesi, että ihmiset tekevät päätöksiä enemmän tunneimpulssien kuin totuuden, periaatteen, lain tai moraalin perusteella. Jo muutama sata vuotta ennen Ciceroa samankaltaisia ajatuksia esitti antiikin Kreikan suuri ajattelija Platon, joka ennusti demokratian kehittyvän kohti mielihalujen valtaa.

Mielihyvää tai muita vahvoja tunteita herättävät tarinat ohjaavat äänestäjiä tehokkaammin kuin mikään tosiasioihin perustuva tieto. Nykyajan populistiset liikkeet perustuvat yli 2 000 vuotta vanhoihin viisauksiin, joita taitavat poliitikot käyttävät hyväkseen.

Hyvät tarinat sisältävät arkkityyppejä, joilla herätetään uhkakuvia ja tunteita. ”Missä EU, siellä ongelma”, ”Rajat kiinni”, ”Isänmaa takaisin”, ”Tehdään maastamme jälleen suuri”. Äänestäjissä herätetään pelkoja ulkoisesta tai sisäisestä uhasta, jota vain puhujan edustama puolue voi torjua. Sen jälkeen luodaan mielikuva pelastuksesta. Mitään tosiseikkoihin sisältyvää tietoa ei tarvita.

Pelastustarina synnyttää mielihyvää ja tunteita esimerkiksi rakkaudesta, vihasta, pelosta, toivosta, ilosta ja myötätunnosta. Kun tunneside puhujaan vahvistuu, kuulija torjuu vastapuolen argumentit. Englantilainen filosofi ja valtiomies Francis Bacon totesi yli 400 vuotta sitten seuraavasti:

”Kun ihmismieli on kerran omaksunut mielipiteen, se taivuttaa kaiken muun tukemaan sitä ja olemaan sen kanssa yhteneväinen. Ja vaikka olisi suuri määrä painavia tapauksia, jotka tukevat päinvastaista kantaa, hän joko jättää ne huomiotta tai halveksii niitä.”

Sosiaalisen median on sanottu vahvistavan demokratiaa, kun jokainen pääsee vapaasti ilmaisemaan mielipiteensä. Onko asia näin, vai kenties päinvastoin? Kansankiihottajat, mielipiteiden manipuloijat ja trollit ohjailevat omia heimoyhteisöjään, joissa tieto häviää tarinoille. Kun toimittajat toistavat tarinoita ilman analyysia, ne vahvistuvat entisestään.

Kansanäänestys on Platonin, Ciceron ja Baconin oppien valossa vaarallinen demokratian väline. Edustukselliseen demokratiaan on päädytty juuri siitä syystä, että kansakuntaa koskevia päätöksiä tehtäisiin tarkan harkinnan jälkeen järjen ja tiedon varassa, eikä vain tunteen vallassa.

Lähde: Torkki Juhana (2014): Tarinan valta – kertomus luolamiehen paluusta. Otava, Helsinki.