DigiSoten vastuunjako vaatii tarkennusta

Vuodenvaihteen tykkylumitilanne Kainuussa ja Itä-Suomessa paljasti digitalisoituvan yhteiskunnan haavoittuvuuden. Sähköt katkesivat, eikä matkapuhelinverkko toiminut. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelut rakennetaan yhä enemmän tietoverkkojen varaan, mutta kuka viime kädessä vastaa, jos verkot kaatuvat ja asiakkaita kuolee?

Digitalisaation haavoittuvuus ei rajoitu syrjäseuduille. Sydänpotilas joutui toissa kesänä hengenvaaraan Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa, kun mobiiliverkko ei toiminut, eikä kirurgia meinattu tavoittaa ajoissa. Operaattorin vaihtamisen yhteydessä sattui kymmeniä vaaratilanteita verkon katvealueiden vuoksi.

Kainuussa alkuvuoden tykkylumiongelmat jättivät tuhansia kotitalouksia pitkäksi aikaa ilman sähköä. Lisäksi matkapuhelinyhteydet menivät poikki. Oikutteleva sää katkaisi sähköjä muuallakin Suomessa.

Sote- ja maakuntauudistuksessa sähköisten palvelujen kehittäminen on asetettu yhdeksi hallituksen kärkihankkeista. DigiSoten tavoitteena on tarjota yhdenvertaisia palveluita niin kaupunkien kuin syrjäkylien asukkaille.

Kun sähkö- ja puhelinverkko pettivät Kainuussa, pelastuslaitos ohjeisti ihmisiä hakeutumaan hätätilanteessa häiriötilanteen ulkopuolelle tai lähimmälle terveys-, palo- tai poliisiasemalle. Mökeissään palelevia vanhuksia ja sairaita tai muuten liikuntarajoitteisia ohjeistus tuskin lämmitti.

DigiSoten yhteydessä pitäisi määritellä selkeästi vastuun rajat ja keinot, joilla mahdollisia häiriöitä voidaan rajata. Sähköyhtiöt joutuvat jo nyt korvaamaan taloudellisia menetyksiä laskennallisen kaavan tai syntyneiden vahinkojen mukaan. Puhelinoperaattoreilla sen sijaan on selvästi rajatumpi vastuu, joka koskee lähinnä tietoturvaa ja laskutusta.

Operaattorit eivät sopimusehdoissaan takaa mobiilipalvelujen toimivuutta kaikkialla palvelun peittoalueella, koska matkaviestintäverkossa voi aina esiintyä katvealueita ja häiriöitä. Asiakkaan kannalta tilanne on turvaton, jos esimerkiksi mobiiliverkkoon tukeutuvat terveyspalvelut katkeavat kriittisellä hetkellä.

Maakaapelit ja valokuitu parantavat sähkö- ja tietoverkkojen turvallisuutta. Hajautettu ja itsenäinen energiantuotanto lisäävät kotitalouksien riippumattomuutta sähkön runkoverkoista.

Tekoäly ja laitteiden kytkeytyminen toisiinsa synnyttävät kotitalouksista, taloyhtiöistä, kouluista ja vaikka kaupunginosista ekosysteemejä, jotka kytkeytyvät julkiseen palveluverkkoon. Tekniikka on olemassa, mutta keskeisin kysymys on ratkaisematta, kuka vastaa palvelujen toimivuudesta eri osissa verkkoa ja kuka maksaa kustannukset?

Viime kädessä asiakas maksaa joko palvelun ostajana tai veronmaksajana, mutta DigiSoten huoltovarmuudesta, tietoturvasta sekä vahingonvastuun ja kustannusten jakamisesta kaivataan paljon nykyistä enemmän tietoa ennen kuin sähköisten kanavien voi sanoa tarjoavan kaikille yhdenvertaiset ja toimivat palvelut.

Mainokset