Hallituksen esitys tietosuojalaista määrää yksityiset yritykset huolehtimaan henkilötietojen suojaamisesta painavan sakon uhalla. Sen sijaan julkishallinto vapautetaan taloudellisesta vastuusta, mikä kummastuttaa alan asiantuntijoita. Toisin kuin Suomessa, muut EU-maat sakottavat löperösti toimivia viranomaisia.

Tietosuojalaki seuraa EU:n tietosuoja-asetusta, jonka tavoitteena on parantaa yksityisyyden suojaa ja edistää kilpailua. Asiakas voi lain myötä vaatia nykyistä helpommin tietojensa siirtämistä rekisteristä toiseen.  Lakirikkomuksista voidaan määrätä enimmillään jopa 20 miljoonan euron sakko tai neljä prosenttia yrityksen liikevaihdosta. Esimerkiksi Nokialle enimmäisrangaistus maksaisi 920 miljoonaa euroa.

Hallitus esittää, että julkishallinto vapautetaan henkilötietojen käsittelyssä kokonaan sakonuhasta. Perusteluina mainitaan, että viranomaisia sitovat hallinnon lainmukaisuusvaatimus, virkavastuu ja vahingonkorvausvastuu. Kokemukset poliisihallinnon urkintatapauksista kertovat, mikä ennaltaehkäisevä merkitys nykysäännöksillä on ollut.

Tietosuojalla pyritään lisäämään luottamusta verkon kautta tarjottaviin palveluihin, mutta viranomaisten vapauttaminen taloudellisesta vastuusta ei ole vakuuttanut edes lakia valvovaa tietosuojavaltuutettua. Alaan perehtynyt asianajaja Jukka Lång arvioi Suomen poikkeavan selvästi EU:n yleisestä linjasta. Hänen mielestään viranomaisen vastuu ei voi olla kevyempi kuin yksityisellä puolella.

Britanniassa esimerkiksi kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä NHS on saanut vuosien saatossa lukuisia isoja sakkoja potilastietojen leväperäisestä käsittelystä. Paine viranomaisten suuntaan kasvaa, kun uusia valvontakeinoja ja rekistereitä otetaan käyttöön.

Saksassa ollaan huolissaan automaattisesta kasvojentunnistuksesta, jota kokeillaan Berliinissä. Kamerat pystyvät tunnistamaan ja seuraamaan yksittäisten henkilöiden liikkumista rautatieasemalla. Saksan tietosuojavaltuutetun mukaan viranomaiset eivät ole paljastaneet, mihin tietokantaan valvontakuvia verrataan.

Kuvat saattavat olla peräisin passikuvarekisterin lisäksi Facebookista, Googlesta tai muista sosiaalisen median palveluista, jolloin rajankäynti julkisen ja yksityisen tiedon käsittelemisessä hämärtyy. Näin ollen olisi loogista soveltaa molempiin samoja sääntöjä.