Kreikalle myönnetty hätäapu ei poista uuden avun tarvetta. Irtoaminen euroalueesta ja drakman devalvointi tehoaisivat kuristusohjelmaa nopeammin.

Financial Timesin julkaisemat tiedot  Kreikan velkaraportista ovat karua luettavaa. Edes Euroopan komissio, keskuspankki ja IMF eivät usko Kreikan selviävän veloistaan ilman vuosia kestävää taloudellista tekohengitystä. Kreikalta vaaditut säästöt kuristavat maan taloutta niin, että velan osuus suhteessa kokonaistuotantoon voi lähivuosina kasvaa supistumisen sijasta.

Kun yksityisten sijoittajien hallussa olevia velkoja leikataan 53,5 prosentilla, miltei kaksi kolmasosaa velkapotista jää EKP:n, IMF:n ja eri maiden hallitusten haltuun. Kreikka on yhä selvemmin eurooppalaisten veronmaksajien ongelma, jota yksityiset sijoittajat tulevat karttamaan pitkään. Uusia rahoittajia ei saada mukaan, koska tukipakettiin osallistuvilla velkojilla on ensisijainen oikeus saataviinsa, jos Kreikka ajautuu maksukyvyttömäksi.

Apupaketista huolimatta Kreikan velkataso jää kestämättömälle tasolle, vaikka maan talouden jälleenrakentaminen sujuisi kuin elokuvissa. Velkasuhde olisi vuonna 2020 edelleen 120 prosenttia, kun alkuperäinen eurosopimus edellyttää 60 prosentin tasoa. Kreikkalaisten pankkien arvioidaan tarvitsevan aiemman 30 miljardin euron sijasta 50 miljardia euroa uutta tukea.

Kreikkalaisilta vaaditaan uhrauksia, jotka ovat jo nyt synnyttäneet levottomuutta ja väkivaltaa. Maan vahvat ammattiliitot jarruttavat yleislakoillaan tehokkaasti uudistusten toteuttamista. Korruptioon ja byrokratiaan  hätäapu ei pure. Maahan virtaavat apumiljardit saattavat jopa pahentaa tilannetta ulkopuolisesta valvontakomissiosta huolimatta. Kreikan budjettivaje korjautuisi pelkästään sillä, että se saisi veronkierron kuriin.

Kreikan yhteiskuntarauhan ja Euroopan talouden kannalta paras ratkaisu olisi paluu drakmaan ja valuutan raju devalvaatio. Sisäinen devalvaatio vain lisää maan sisäisiä jännitteitä ja koettelee suhteita erityisesti Saksaan. Islannista olisi hyvä ottaa mallia. Maassa leikattiin velat IMF:n ohjauksessa, kruunu devalvoitui noin 50 prosenttia ja muutamassa vuodessa Islanti pääsi takaisin kansainvälisille velkamarkkinoille.

Kreikan talous, kokonaistuotannoltaan noin 230 miljardia euroa, on vain 2,5 prosenttia koko euroalueesta. Vaikka maa pyyhittäisiin maailmankartalta, Eurooppa ei romahtaisi. Enemmän on pelätty pankkien luottotappioiden kautta tulevaa tartuntaa, mutta silläkään ei enää ole merkitystä, kun velat on pääosin siirretty veronmaksajien piikkiin.

Jos Kreikka pidetään kaikesta huolimatta euroklubin jäsenenä, jäljellä on kaksi vaihtoehtoa. Joko Kreikan velkoja leikataan pian uudestaan ja EKP kirjaa muutaman kymmenen miljardin euron tappiot tai velkoja rullataan korottomina eteenpäin sitä mukaa, kun ne erääntyvät. Jälkimmäinen vaihtoehto varmistaa sen, että Kreikka roikkuu löysässä hirressä täältä ikuisuuteen ja euromaat osallistuvat hiljaiseen tulonsiirtoon pohjoisesta etelään.

EKP ei kerro vastuistaan ja toiminnastaan avoimesti, vaikka viime kädessä kaikista riskeistä vastaa veronmaksaja. Viime viikolla eduskunnan Kriisitalous-seminaarissa  valtiovarainministeriön ylijohtaja Pentti Pikkarainen vaati Suomen Pankilta selvitystä siitä, millaisia riskejä pankki on veronmaksajien puolesta ottanut. Pikkaraisen mukaan on erikoinen tilanne, että veronmaksajien edustajat eduskunta, hallitus ja valtionvarainministeriö eivät tiedä, mihin Suomen Pankin johtokunta on EKP:n kautta sitoutunut. EKP:n ylintä valtaa käyttävän neuvoston jäsen, Suomen Pankin pääjohtaja,  Erkki Liikanen vaikenee.