Wikileaksista riittää uutisia vuoden jokaiselle päivälle. Yle ja Helsingin Sanomat kampaavat diplomaattisähkeitä tiheällä kammalla, mutta suuria paljastuksia ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt. Uutiset ovat saaneet suhteettomasti palstatilaa, kuten Olli Ainola kirjoittaa.

Tulee väistämättä mieleen vanha vitsi norsusta, joka annettiin lahjaksi suomalaiselle, saksalaiselle ja amerikkalaiselle. Amerikkalainen mietti heti, miten norsun voi muuttaa rahaksi. Saksalainen pani norsun töihin. Suomalainen katsoi norsua ja mietti, mitähän tuo norsu meistä suomalaisista ajattelee.

Yhdysvaltain suurlähetystön diplomaattisähkeet ovat yksi näkökulma Suomeen. Viestin lähettäjä yrittää tehdä tietämyksellään ja suhteillaan vaikutuksen vastaanottajaan, joten viestit ovat henkilökohtaisilla näkemyksillä kuorrutettuja. Wikileaks-aineistoon pitäisi suhtautua samalla lähdekritiikillä kuin KGB:n tai Stasin raportteihin, vaikka ne olisivat kuinka aitoja tahansa.

Lisäksi paljon on tehty melua siitä, mitä suomalaiset ovat kertoneet venäläisistä amerikkalaisille. Tuskin sen enempää kuin amerikkalaisista venäläisille.