Portugalin hallituksen ero ja velkakriisin kärjistyminen kääntävät katseet Espanjaan. EU ei enää pääse pälkähästä vain tukilainoilla, valtion omaisuutta myymällä tai talouden hevoskuurilla. Velkasaneeraus on nyt todellinen vaihtoehto.

Espanjan julkisen talouden velka suhteessa talouden kokoon ylittää EU-sääntöjen salliman 60 prosentin rajan, mutta ei silti ole vielä Euroopan suurimpia. Sen sijaan velan kasvuvauhti huolettaa. Tästä syystä Espanjan valtionlainojen korot ovat nousseet muiden ongelmamaiden Kreikan, Irlannin ja Portugalin perässä.

Portugalin  ongelmat heijastuvat ennen kaikkea Espanjan pankkeihin, jotka ovat lainoittaneet Portugalin taloutta. Espanjalaisten pankkien saatavat Portugalista lähestyvät keskuspankkien omistaman Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n mukaan jo 80 miljardia euroa. Samaan aikaan Espanjan pankit itse ovat velkaa likimain saman verran brittipankeille, jotka ovat rahoittaneet etelän kiinteistökuplaa.

Uutistoimisto Bloombergin mukaan espanjalaiset rahalaitokset joutuvat kevään aikana uusimaan luottojaan kymmenien miljardien eurojen edestä, eikä Portugalin velkaongelmien räjähtäminen tule ainakaan helpottamaan urakkaa. Britit puolestaan pelkäävät, että Espanjan suurtyöttömyys ja asuntojen hintakuplan puhkeaminen lisäävät niiden luottotappioita.

Dominot ovat kaatumassa Espanjaan ja EU:n on pakko nostaa kriisimaiden velkajärjestely yhdeksi vaihtoehdoksi. Saneerausta on vastustettu sillä verukkeella, että se synnyttäisi Lehman Brothersin konkurssin kaltaisen kansainvälisen pankkikriisin. Näin ei käy, jos velkajärjestely tehdään hallitusti.

Pahimpien kriisimaiden velkojen osittainen anteeksiantaminen aiheuttaisi pankeille suuret luottotappiot, mutta niihin voidaan varautua etukäteen. Edessä on eurooppalaisen pankkijärjestelmän puhdistaminen, mikä jäi finanssikriisin aiheuttamassa paniikissa tekemättä. Uusia stressitestejä ei pidä jäädä odottamaan, koska tiedot pankkien veloista ja vastuista ovat helposti ja nopeasti saatavilla.

Mitä pidempään päätösten kanssa odotellaan, sitä varmemmin yksityiset velat muuttuvat julkisiksi, ja sitä kalliimmaksi koko kriisin ratkaiseminen käy veronmaksajille. Pankit lapioivat  edelleen pää märkänä Kreikan, Irlannin, Portugalin ja Espanjan velkakirjoja vakuuksina Euroopan keskuspankkiin, josta ne saavat vastineeksi halpaa rahaa. Pankkien maksukyvyttömyys siirtää tappiot EKP:lle ja sitä kautta kansallisille keskuspankeille. Niiden viimeinen takuumies on aina veronmaksaja.

Valtioiden velkasaneerauksessa EKP joutuu kirjaamaan valtavia tappioita, koska se on hyväksynyt vakuuksina velkapapereita, jotka eivät muille kelpaa. EKP ei velkasaneerausta halua, koska sen löperö vakuuspolitiikka on jatkunut liian pitkään. Tulevien tappioiden myötä on syytä kysyä, mikä on ollut EKP:n rooli ja vastuu kriisin pitkittämisessä?