Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä

Kahdesta asiasta olen Timo Soinin kanssa samaa mieltä. Ydinvoimasta ja siitä, että Euroopan velkakriisissä Tuppurainen on tulossa Tappuraisen takuumieheksi. EKP ostaa lisää Irlannin roskalainoja, ja samaan aikaan euroalueen velkaisimmat maat kuten Italia joutuvat varautumaan toisten velkaisten kuten Kreikan, Irlannin tai Espanjan pelastamiseen.

Euroopan vakausmekanismi (uusi byrokraattinen monsterisanahirviö) perustuu siihen, että se kerää jäsenmailta pääomia 15 prosenttia kaikista myöntämistään lainoista. Riihikuivaa rahaa vaaditaan lisää, jos lainoitus kasvaa suuremmaksi. Pääomaa on tarkoitus kerätä viiden vuoden aikana 80 miljardia euroa, jolla voidaan jakaa 700 miljardin lainat.

Erikoisuus piilee siinä, että jos pudasta käteistä tarvitaan nopeammin lisää, sitä haetaan huonoimman luottoluokituksen mailta eli kaikkein velkaisimmilta. Parhaimmilta kuten Suomelta ja Saksalta riittäisi pelkät takuut. Kannattaa lukea Wolgang Münchaun kolumni Financial Timesista.

Tässä tullaan Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä -ongelmaan. Teemaan liittyen mieleeni palautui Arvopaperi-lehteen kirjoittamani kolumni viime vuoden syyskuulta. Siinä kuvailin EKP:tä Euroopan suurimmaksi roska/kurapankiksi:

”EKP:n tie kurapankiksi alkoi viime vuosikymmenen löysästä rahapolitiikasta ja alhaisista koroista. Keskuspankkiirit kuvittelivat, että maailma on muuttunut. Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtaja Ben Bernanke uskoi vuonna 2004, että inflaation ja suhdannevaihtelut saatiin pysyvästi kuriin taitavalla rahapolitiikalla.

Nuori EKP seurasi perässä vuosikymmenen alkupuolen ja piti korkotason matalana. Rahan määrän voimakas kasvu paisutti varallisuuskuplaa. EKP oli myöhässä, kun korkoja piti nostaa. Se myöhästyi myös toiseen suuntaan heinäkuussa 2008. Finanssikriisin ensimmäiset aallot mylläsivät jo markkinoilla, mutta EKP nosti korkoja.

Virheellisen rahapolitiikan ja finanssikriisin jäljiltä Euroopan pankkeihin on jäänyt suuri mutta tuntematon määrä huonoja luottoja ja arvottomia arvopapereita, joita EKP joutuu nyt ottamaan vastaan sekä uusien luottojen vakuuksina että suorina ostoina markkinoilta. Epävarmuus jatkuu, koska EKP on vaiennut pelastusohjelmansa tarkasta sisällöstä, ostomääristä ja kestosta.

Euroopan pankkivalvojien komitea yritti omalta osaltaan lisätä luottamusta teettämällä paljon julkisuutta saaneet stressitestit. Ne eivät paljastaneet itse asiassa mitään, sillä valtionlainojen romahtamisen vaikutuksia ei edes testattu. Lisäksi saksalaisten pankkien tila jäi kokonaan hämärän peittoon.

Valtioiden lainamarkkinoilla Saksaan on totuttu luottamaan, mutta maan pankkien tila nostattaa uusia pelkoja. Erityisesti paikalliset ja alueelliset Landesbankit ovat jatkuvien huhujen kohteena. Jos ne joutuvat kirjaamaan massiivisia tappioita tuloksiinsa, Saksan valtion luottokelpoisuus joutuu myös uuteen tarkasteluun.

Mitä merkitystä olisi sen jälkeen sillä, että Euroopan kurapankit ja ylivelkaantuneet valtiot takaavat toistensa lainoja? Näinhän tehtiin Islannissa, kun paikalliset pankit takasivat toistensa velkoja ja kiikuttivat niitä EKP:lle eurolainojen vakuudeksi. Islannin papereista roiskui kuraa meille asti, kun Suomen Pankki kirjasi niistä yli 100 miljoonan euron tappiovarauksen. Jos EKP:n nykyiset roskalainat pehmenevät samalla tavalla, summaan voi laittaa heti nollan perään.”

Kreikan velkajärjestely olisi ollut hyvä ratkaisu heti alkuun. Edelleen se olisi paras tapa välttää hyvän rahan heittäminen huonon perään. Euroopan pankkijärjestelmän apuharvennus on tekemättä.

Mainokset