Euroopan keskuspankin huominen korkopäätös on vaikea. Teki niin tai näin, se menee väärinpäin. Hintapaineet puhuvat koronnoston puolesta, mutta toisaalta talous ja työllisyys etenkin euroalueen reunoilla kaipaisivat yhä korkoelvytystä. Enemmistö ekonomisteista odottaa useampia koronnostoja tämän vuoden aikana, toiset pelkäävät talouskasvun tappamista.

Ruuan, kahvin, puuvillan, öljyn, sokerin ja muiden raaka-aineiden raju hinnannousu tänä vuonna on herättänyt inflaatiopelot, joita EKP:n haukat pyrkivät korkoja nostamalla lieventämään. Jotkut ekonomistit kuten Paul Krugman ovat olleet sitä mieltä, että korkoja ei pitäisi vielä nostaa, koska talouskasvu on liian hataralla pohjalla. Lisäksi Krugman uskoo, että raaka-aineiden hintapiikki voi nostaa hintatasoa kertarysäyksellä aiheuttamatta pidempiaikaista inflaatiokierrettä.

Itse kuvittelin, että Japanin katastrofit hidastaisivat maailmantalouden kasvua lyhyellä aikavälillä sen verran, että EKP saisi hyvän syyn lykätä ohjauskoron nostoa. Toisaalta pelko inflaatiosta voi olla aiheellinen. Hintakierrettä tuntuu pelkäävän ainakin maailman suurimman kauppaketjun Wal-Martin ykkösmies Bill Simon, joka puhuu vakavasta inflaationuhasta.

Yhdysvalloissa keskuspankilla on EKP:tä vapaammat kädet inflaation suhteen, koska se voi sallia korkeamman inflaation työllisyyden puolustamisen nimissä. EKP:n ainoa tehtävä on hintavakauden vaaliminen, mikä käytännössä tarkoittaa inflaation pitämistä kahdessa prosentissa tai hieman sen alapuolella keskipitkällä aikavälillä. Keskipitkä aikaväli on yleensä tulkittu 18-24 kuukaudeksi.