Euromaiden velkakierteellä pelottelu on vaalien alla huipussaan. Hallitus maalaa uhkakuvia uudesta finanssikriisistä, oppositio verovarojen heittämisestä Kankkulan kaivoon. Kävi miten kävi, kriisi todennäköisesti vahvistaa koko euroaluetta.

Kreikan, Irlannin ja Portugalin taloussyöksy on paljastanut karulla tavalla euroalueen heikkoudet. Yhteinen rahapolitiikka ja löyhät lupaukset yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta eivät riitä. Kriisi auttaa paikkaamaan eurotalouden pahimmat puutteet ja valuviat.

Näistä ensimmäinen on julkisen talouden saattaminen kestävälle pohjalle ja kohtuuttomiin palkka- ja eläke-etuihin liittyvien nautintaoikeuksien purkaminen kriisimaiden virkamiehiltä. Velkavastuun toteutuminen edellyttää monia talouden tehostamiseen liittyviä toimia kuten valtionyhtiöiden ja valtion omaisuuden yksityistämistä. Yksityistämistuloilla voidaan kattaa osa velkavastuista.

Saavutetuista eduista luopuminen on tuskallista, vaikka pitkällä aikavälillä se takaisi yhteisen hyvinvoinnin. Tämä näkyy meilläkin vaalikeskustelussa, kun puhutaan työurien pidentämisestä tai taitetun eläkeindeksin oikaisemisesta. Oma etu on aina lähimpänä.

Omien etujen ajaminen on ollut yksi EU:n suurimpia valuvikoja. Päätöksiä on tehty konsensusperiaatteella ilman toimeenpanon tehokasta valvontaa. Kukin jäsenmaa on soveltanut sääntöjä itselleen sopivalla tavalla ja ottanut EU-avustuksista kaiken irti. Rahoitusmarkkinoilla iso raha on jo pitkään liikkunut liukkaasti rajojen yli, mutta valvojat eivät ole pysyneet perässä. Velkakriisin jälkeen seuraava korjattava valuvika on EU:n maatalouspolitiikka.

EU kehittyy kriisien kautta. Kovenevan talouskurin rinnalle tarvitaan yhtenäisempää vero- ja eläkepolitiikkaa, koska niihin liittyvä maiden välinen kilpailu syö EU:n tehokkuutta sisältä päin. Menestyminen edellyttää katseen kääntämistä kansallisesta politiikasta euroalueelle ja sen ulkopuolelle.

Sisäpolitiikka oli keskeinen este sijoittajavastuun laajemmalle toteuttamiselle osana velkakriisin ratkaisua. Saksassa on myös vaalit tulossa, eikä liittokansleri Angela Merkel halunnut lisätä saksalaisten pankkien vastuuta veloista nopealla aikataululla. Tästä syystä pankkien ja sijoittajien vastuu alkaa toteutua vasta vuonna 2013, mihin mennessä pankeilla on aikaa siivota pahimpia pommeja taseistaan. Kun Kreikan velkajärjestely alkaa, pommit laukeavat veronmaksajan syliin.

Markkinoilla Kreikan velkasaneerausta pidetään varmana. Sen kymmenvuotisista valtionlainoista vaaditaan konkurssikypsälle yhtiölle sopivaa 13 prosentin korkoa.

Portugalin hätälainan jälkeen sijoitajat seuraavat erityisesti Espanjan (vas.) ja Italian (oik.) tilannetta. Kummankaan osalta kriisi ei ole vielä ohi, sillä molemmat maat joutuvat maksamaan lainoistaan huomattavaa riskilisää. Sijoittajien vaatima tuotto suhteessa riskiin on hieman laskenut Portugalin avunpyynnön jälkeen, mutta on pari prosenttiyksikköä Saksaa korkeampi.

Maakohtaisia eroja ei ennen velkaongelmia  juuri hinnoiteltu valtionlainoihin. Nyt erot ovat suuria, koska maakohtaiset riskit voivat toteutua velkasaneerauksen kautta.