Heinäkuusta tuli oikea stressikuukausi. Pankkeja on stressattu, markkinat ovat stressanneet Kreikkaa, euroa ja EU-johtajia. Itse olen vältellyt lomastressiä.

Suurin stressi meinasi tulla tästä blogin kirjoittamisesta, kun täällä saaressa ei Soneran nettitikku pelitä sitten millään. Terveisiä vaan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattilalle, että teillä Elisalla tuntuu verkko toimivan kaikkialla paremmin. Harmi, että firmamme vaihtoi operaattoria. Ainoa lohtu on ollut iPhone, vaikka sillekin toivon kyllä Nokian Windowsista todellista haastajaa. Muuten alkaa Stephen Elopin lähtölasku.

Nokia yllätti positiivisesti tuloksellaan, mutta luvuissa oli mukana lisenssimaksuja, joita ei ennusteissa osattu ottaa vielä huomioon. Mutta tuloa ne maksut ovat tulevaisuudessakin, vaikka niiden varaan ei menestystä voi rakentaa.

EU-johtajat hierovat taas kerran sopua Kreikan tukipaketista. Niskalenkki markkinoista on edelleen ottamatta, joten stressiä pukkaa sielläkin. Vaatimukset sijoittajan vastuusta kuulostavat edelleen hieman kummalliselta, koska Kreikan lainoihin rahojaan pistäneet sijoittajat ovat pääasiassa kärsineet isoja tappioita. Jos vastuuta halutaan tosissaan laajentaa, niin se käy helposti: Kreikka velkasaneeraukseen, bondien arvo puoliksi ja maksuaikaa tuplasti lisää.

Pankkien stressitesteissä saatiin sellaiset tulokset kuin haetiin. Ihmetyttää vaan, miksi ongelmapankkien osalta puhutaan heti mahdollisen pankkituen tarpeesta, jos oma lisäpääoman hankinta ei onnistu. Tässäkin tarvittaisiin suoraviivaisempaa toimintaa. Pistetään huonot pankit nurin niin kuin Yhdysvalloissa, missä vuosittain kaatuu satoja pankkeja. Veronmaksajan kannattaa tukea vain niin sanottuja systeemisesti tärkeitä eli suurpankkeja, joiden kaatuminen uhkaisi koko kansainvälistä finanssijärjestelmää.

Pankkikonkurssin rajaa koeteltiin syksyllä 2008 amerikkalaisen Lehman Brothersin konkurssissa. Sekin kestettiin, vaikka kyseessä oli yksi maailman suurimmista investointipankeista. Euroopassa ei kovin monta yhtä suurta jättipankkia edes ole. Kreikkalaisista pankeista ei yksikään ole finanssijärjestelmän kannalta merkittävä.

Mutta veikkaan, että stressi rahoitusmarkkinoilla jatkuu, koska poliitikot eivät kykene nopeisiin ja selkeisiin päätöksiin. Lisäksi EKP on omilla tukitoimillaan pitkittänyt ja pahentanut kriisiä ja pelkää mahdollisen Kreikan velkasaneerauksen paljastavan sen holtittoman laina- ja vakuuspolitiikan.