Euroopan keskuspankki joutuu ratkaisemaan euron tulevaisuuden. Poliitikot eivät siihen enää kykene. Jos EKP avaa rahahanat Italian ja Espanjan velan ostamiseen, euro voi pelastua, mutta velat eivät katoa. Ne vain siirtyvät muiden euromaiden vastuulle.

EKP on tähän asti ostanut rajallisen määrän kriisimaiden velkapapereita. Teoriassa EKP voi kasvattaa ostojaan moninkertaiseksi painamalla lisää rahaa, kuten Englannissa ja Yhdysvalloissa. Bank of England ja Fed ovat ostaneet valtion velkaa suhteellisesti lähes kaksin verroin enemmän kuin EKP.

Lupaus Italian ja Espanjan velkojen takaamisesta ostoja lisäämällä helpottaisi näiden maiden korkopaineita ja velanhoitoa. Eteläisen Euroopan maille se olisi varmasti paras vaihtoehto, ja joidenkin mielestä ainoa keino säilyttää euro. EKP:n johtokunnassa on pääjohtaja Mario Draghin lisäksi toinen italialainen – Lorenzo Bini Smaghi, joka ilmeisen viisaasti kieltäytyi siirtymästä Italian keskuspankin pääjohtajaksi. Italialaiskaksikolla on nyt mielenkiitoinen asema eroalueen kohtalon ratkaisijana.

Velkojen takaamiseen liittyy kuitenkin monia ongelmia. Euro ei ole vain Italian ja Espanjan valuutta, vaan mukana on 15 muuta maata. Tästä syystä esimerkiksi Italia ei voi yksin painaa lisää rahaa ja maksaa euromääräisiä velkojaan pois. Jos EKP lisää velkapapereiden ostoa, riskit siirtyvät EKP:n kautta kaikille euromaille.

Italian velkojen uudelleenjärjestelystä lankeaisi satojen miljardien eurojen lasku EKP:lle ja siitä miljardiosuus myös suomalaisille. Toinen pelko liittyy inflaation kiihtymiseen. Jos EKP:n rahakone alkaa kylvää rajattomasti rahaa, euron arvo alenee ja eurooppalaisten ostovoima heikkenee. Velkojen takaaminen EKP:n kautta avaisi tien myös moraalikadon jatkumiselle, koska velkaantumiselle ei olisi enää pakollisia pidäkkeitä.

Tässä suhteessa markkinat ovat toimineet hyvin kurinpitäjinä, mutta poliitikot ovat heränneet piiskaniskuihin valitettavan myöhään. Jos EKP (lue Saksa) ei halua lisätä koko euroalueen velka- ja inflaatioriskejä, toinen yhä uskottavampi vaihtoehto on euroalueen supistaminen. Kreikka on käytännössä jo ulkokehällä, Italia vauhdilla siirtymässä sinne. Espanja ja Portugali kolistelevat eteisessä tietämättä astuako ulos vai sisään.