Euroopan keskuspankki tukee pankkeja korottomalla lainalla. Eurooppalaiset pankit saavat EKP:n kassasta rahaa inflaatiota edullisemmin. Kolmeksi vuodeksi luvatut lainat pankit sijoittavat hyvällä voitolla eteenpäin.

EKP:n hätäapuun turvautui 500 pankkia, jotka saivat yhteensä lähes 500 miljardin euron lainat. Lainaa kannatti hakea, vaikka ei olisi tarvinnut. Halpa korko takaa hyvän tuoton, sillä reaalikorko on joka tapauksessa negatiivinen.  EKP lainaa rahaa prosentilla, kun inflaatio on yli kaksi prosenttia. Keskuspankki tekee tahallaan tappiota saadakseen rahan edes jotenkin liikkumaan.

Eurooppalaiset suurpankit ottavat mielellään ilmaista rahaa, jolla ne voivat ostaa hyvätuottoisia valtioiden velkakirjoja tai muita arvopapereita. Tosin EKP toivoo, että rahalla torjuttaisiin luottolamaa eli pankit lainaisivat rahat edelleen yrityksille ja kotitalouksille. Osa pankkituesta on ilmeisesti jo päätynyt  velkamarkkinoille, sillä Espanjan valtionlainojen korko on laskenut poikkeuksellisen voimakkaasti.

Yksityiset pankit paikkaavat omilla ostoillaan sitä rakoa, jota EKP ei ole poliitikkojen vaatimuksista huolimatta suostunut täyttämään. Pääjohtaja Mario Draghi on useaan otteeseen todennut, että keskuspankin tehtävänä ei ole pelastaa ylivelkaantuneita hallituksia, vaan niiden on tehtävä se itse. Korkea korko heijastaa heikkoa luottamusta esimerkiksi Italian ja Espanjan kykyyn ratkaista velkaongelmat.

Kreikka on jo menetetty tapaus. Se joutuisi maksamaan kymmenen vuoden lainoista jo yli 30 prosentin korkoa, mikä on käytännössä mahdotonta. Kreikka on pelattu ulos kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta sen velkajärjestelyn ajaksi.

EKP:n kaikkien aikojen suurin rahoitusruiske ei poista euroalueen velkaongelmia. Yli varojensa eläneiden hallitusten on edelleen pystyttävä tekemään rajuja menoleikkauksia, vaikka se hyydyttäisi lyhyen aikavälin talouskasvua. Kuten Ylen kolumnissani totesin, nyt tarvittaisiin todellista rautarouvaa Euroopassa. Saksan Angela Merkel ei näytä yltävän Margaret Thatcherin tasolle, vaan tyytyy piirileikkiin Nicolas Sarkozyn kanssa.

Velkaongelmat pitäisi jättää niiden ratkaistavaksi, jotka ongelmat ovat aiheuttaneet. Yhteisvastuu johtaa vain vastuuttomuuteen. Jos Italia tai Espanja ei pysty itse ratkaisemaan kriisiään, seuraavaksi on syytä koputtaa Kansainvälisen valuuttarahaston ovea. Velkakierteen varjolla on turha keskittää lisää valtaa Brysseliin, vaikka EU-komissio sitä kuinka haluaa.

PS. Joulukuun kolumni on ainakin toistaiseksi viimeinen esiintymiseni Ylen Ykkösaamussa. Pitää kuulemma kierrättää kolumnisteja. Ehkä Eino S. Repo kääntyi haudassaan, kuten Pekka Virolainen heitti Facebook-viestissään.