Taksitolpilla taistellaan

Pikkujoulut menivät ja uusi vuosi on edessä. Aattoyönä tolpilla on taas tunkua, kun taksilupien määrä ja kilpailu vähenevät entisestään. Sääntely säilyy Taksiliiton kovan painostuksen ansiosta.

Vuodenvaihde on taksien kulta-aikaa.

Suomessa on suunnilleen yhtä paljon takseja kuin New Yorkissa. Molemmissa taksiautoilu on tarkasti säänneltyä. New Yorkissa lupia on myönnetty tasan 11 787. Määrä on pysynyt samana viimeiset 50 vuotta, ja hinnat ovat jatkuvasti nousseet. Yhdestä luvasta maksetaan yli 600 000 dollaria, mikä kertoo jotain taksiautoilun kannattavuudesta.

Suomessa taksilupia on noin 10 000, eikä niitä saa myydä eikä luovuttaa eteenpäin. Sen sijaan viranomaiset pitävät huolta, että taksiautoilu säilyy suojeltuna pienen piirin etuoikeutena sukupolvenvaihdosten kautta. Samalla takseja suojellaan hintakilpailulta.

Suomessa takseja on ensi vuonna vähemmän kuin nyt. Lupien määrän vähentäminen takaa tulotason säilymisen ilman kilpailua, mistä Taksiliitto on riemuissaan.

Sekä Suomessa että New Yorkissa asiakkaat ihmettelevät, miksi markkinataloudessa pitää suojella pienen piirin elinkeinoa vapaalta kilpailulta. Taksiautoilijat vastaavat, että kilpailu heikentäisi palvelun laatua ja turvallisuutta. Väite ei pidä paikkaansa. Viimeaikaisten koettelemusten perusteella Suomessa palvelun laatu on suorastaan syöksykierteessä.

Ennen joulua tilasin arki-iltana kaksi taksia Espoon Laajasaloon. Molemmat ajoivat ohi. Vasta kolmas taksikeskuksen lupaama auto tuli perille, sekin Vantaalta. Vantaan taksi kertoi, että Espoossa ilta-ajoissa asiakkaan jättäminen tien sivuun on tavallista. ”Espoossa on enemmän sellaista virka-aika-ajattelua”, kuski tuumasi, kun purin hänelle kiukkuani.

Useamman kerran olen joutunut myös opastamaan kuljettajaa navigaattorin käytössä tai kertomaan tien perille risteys risteykseltä. Kuljettajan kiroilu, poliittisten mielipiteiden pauhaaminen ja alatyyliset ehdotukset näyttävät olevan myös yleisönosastokirjoitusten perusteella arkipäivää. Jos tämä on sitä Taksiliiton puolustamaa laadukasta palvelua, niin meillä on kovin erilaiset käsitykset palvelusta.

OECD:n tekemän selvityksen  mukaan maissa, joissa taksiautoilu on vapautettu sääntelystä, tulokset ovat olleet erittäin myönteisiä: autoja on tullut enemmän tarjolle, hinnat ovat laskeneet, jonotusajat lyhentyneet ja palvelu parantunut. Kyseisiä maita ovat esimerkiksi Ruotsi, Irlanti, Englanti ja Uusi Seelanti. Olen käyttänyt taksia kaikissa mainituissa kohteissa, ja kokemus vastaa OECD:n tuloksia.

Miksi New Yorkissa tai Suomessa ei sallita kilpailua? Kyse on vahvan ja osaavan ammattiryhmän taitavasta lobbaamisesta. Päättäjät taipuvat helposti pienten mutta voimakkaiden eturyhmien painostukseen. Taksiautoilijat pystyvät mainostamaan ja painostamaan enemmän kuin yksittäiset taksien asiakkaat. Taksiliitto osaa voidella myös toimittajia pikkujouluilla ja muilla tapaamisilla. Ja niiden juhlien jälkeen ei tarvitse tapella taksitolpalla.

Taksiliitto on jäsenmääräänsä nähden kenties maan vahvin etujärjestö. Se puolustaa keskiaikaista privilegiotaan kiihkolla, jolta poliitikkojen on vaikea suojautua. Liitto on saanut tuekseen poliisin, joka järjestää näyttäviä pimeiden taksien jahteja ikään kuin suurempia rikoksia ei maassa tapahtuisi. Jos taksikäytäntöön ehdotetaan muutoksia, Taksiliitolla on heti valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen valmiina.

Olisi vihdoin syytä laskea paljonko taksisäädyn suojelurahaa yhteiskunta kaikkiaan käyttää ja paljonko asiakkaat häviävät huonona palveluna ja korkeina hintoina?  Esimerkiksi Kuntaliiton laskelmien mukaan ostopalveluna hankittujen koulukyytien hinnat ovat jopa kaksinkertaistuneet taksikilpailun puutteen vuoksi.

PS. Kirjoituksestani huolimatta olen pääasiassa tyytyväinen taksien palvelutasoon. Takseissa on paljon osaavia ja kohteliaita kuljettajia, joiden ammattitaito vain korostuisi vapaassa kilpailutilanteessa. Hyvästä palvelusta maksaa mieluummin kuin huonosta.

Mainokset