Harmaata taloutta tappamaan

Nyt kun verouudistus ja Kypros on hoidettu, on aika ryhtyä tappamaan harmaata taloutta.

Viranomaisten luoma kuva harmaasta taloudesta. Entäpä jos todellisia välistävetäjiä ja talouden syöpäläisiä ovatkin turhaa sääntelyä ja kyttäystä lisäävät poliitikot ja byrokraatit?
Viranomaisten luoma kuva harmaasta taloudesta. Entäpä jos todellisia välistävetäjiä ja talouden syöpäläisiä ovatkin turhaa sääntelyä ja kyttäystä lisäävät poliitikot ja byrokraatit?

Heidi Hautalan kohtalosta huolimatta poliitikot ja viranomaiset uskovat, että harmaa talous talttuu sääntöjä ja kieltoja lisäämällä. Runsas vuosi sitten hallituksen harmaan talouden torjuntaryhmä päätti tehostetusta harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaohjelmasta. Ohjelmassa on 22 kohtaa, joista lähes kaikki lisäävät sääntelyä, valvontaa ja rangaistuksia.

Ohjelman toteuttamisella on tavoiteltu 300–400 miljoonan euron vuosittaista verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen lisäystä, rikosvahinkojen estämistä sekä takaisinsaatua rikoshyötyä. Miten hyödyt käytännössä saavutetaan, siitä ei sanota mitään. Sen sijaan harmaan talouden torjuntaan aiotaan käyttää lisää vuosittain 20 miljoonaa euroa verovaroja.

Anteeksi armaat byrokraatit ja holhoustalouden kannattajat, mutta harmaa talous ei taltu sääntelyä ja valvontaa lisäämällä. Kieltojen ja kyttäämisen kasvattaminen parantavat toki viranomaisten työllisyyttä, mutta sääntely suosii enemmän kuin karsii harmaata taloutta. Samalla se aiheuttaa pysyviä lisäkustannuksia kuluttajille ja lisää julkisia menoja.

Kalleimmaksi kuluttajalle käyvät vähittäiskaupan aukioloa ja eri tuotteiden myyntiä koskevat rajoitukset, joilla estetään vapaa kilpailu ja avataan portteja salakaupalle. Kieltolaki ei kitkenyt viinakauppa, eivätkä ilotytöt katoa lakeja kiristämällä.

Yhteisöveron alentaminen on yksi askel työllisyyttä tukevan kasvun suuntaan, mutta vielä tehokkaampia askelia olisi otettavissa byrokratiaa purkamalla. Pienten kotitöiden ja remonttien teettäminen täysin verovapaasti pitäisi sallia. Samalla yrittäjien kirjanpito- ja ilmoitusvelvollisuustaakkaa pitäisi pikaisesti keventää. Se rohkaisisi yrityksiä työllistämään aidosti ilman harmaan talouden keinoja.

Pienyrittäjän
raportointikierre

Pienyrittäjä joutuu raportoimaan tekemisistään kahdeksalle eri viranomaiselle, osittain samoja asioita erilaisilla kupongeilla.

Verottajalle lähetetään raportit ja tilitykset kerran kuussa ja veroilmoitus kerran vuodessa. Yrityksen tulosennustetta täytyy päivittää usein vuoden varrella, koska verot maksetaan ennakkoon, eikä yrittäjä juuri koskaan pysty arvioimaan yrityksen tulosta oikein. Näin myös veroja peritään liikaa tai liian vähän, mikä johtaa lisäveroon tai palautuksiin.

Onneksi verottajan kanssa asioiminen on sentään helpottunut. Se on sujuvaa sekä sähköisesti että puhelimitse. Samalle tilille voi jopa raportoida arvonlisäverot, ennakonpidätyksen ja verottajalle menevät työnantajamaksut. Vain ennakkoverot pitää hoitaa eri reittiä.

Patentti- ja rekisterihallitukselle pitää tehdä ilmoitukset vähintään kerran vuodessa, ja aina, kun yhtiöjärjestys, hallituksen kokoonpano tai nimenkirjoittajat muuttuvat. Asiat joutuu hoitamaan vanhanaikaisesti paperilla ja keräämään samasta asiasta nimikirjoitukset moneen kertaan.  Jos yksikin nimi tai lappu puuttuu, saa vastata PRH:n täydennyspyyntöihin.

Työttömyysvakuutusrahaston tilitykset ja raportointi tehdään vähintään kerran vuodessa. Sosiaali- ja terveysministeriö teki asian entistä vaikeammaksi, kun rahastoon piti ryhtyä raportoimaan erikseen. Aiemmin asia hoitui vahinkovakuutusyhtiön kautta samalla laskulla ja raportoinnilla kuin lakisääteinen tapaturmavakuutus ja ryhmähenkivakuutus.

Kelaan raportoidaan ja sieltä haetaan työterveyshuollon korvaukset kerran vuodessa. Työterveyshuoltoasiointi on täysin ylimääräinen byrokratiakierros yrityksille, jotka tarjoavat terveyshuollon työntekijöilleen. Ensin maksetaan työterveyshuollon palveluntarjoajalle ja kierrätetään paperit kirjanpidossa. Sitten tehdään Kelalle anomus korvauksista ja kierrätetään paperit kirjanpidossa. Sitten saadaan osa palveluntarjoajalle maksetusta summasta takaisin ja kierrätetään kolmatta kertaa paperit kirjanpidossa. Yritys ja sen henkilöstö eivät tästä hyödy sentin senttiä, mutta aikaa palaa täysin hukkaan.

Suurimman hyödyn byrokratian ylläpitämisestä keräävät Kelan tuella hintojaan pönkittävä työterveystalo, työstään laskuttava kirjanpitäjä sekä Kelan palkkaamat byrokraatit, joista suuri osa tuntuu olevan luku- ja kirjoitustaidottomia.

Tilastokeskus työllistää yritystä tietopyynnöillään pari kertaa vuodessa, mutta vastaaminen ei onneksi ole pakollista.

Työeläkeyhtiö vaatii maksujaan kerran kuussa ja ilmoitukset on tehtävä vähintään kerran vuodessa. Tilikauden päätyttyä maksetaan joko lisää maksuja tai saadaan palautuksia sekä hoidetaan näihin liittyvää paperisotaa. Työeläkeyhtiöt ovat tosin kehittäneet sähköisiä palvelujaan ja laskuttavat jo normaalilla myyntilaskulla, minkä lisäksi yksityinen yritys voi hoitaa kaikki TyEL-ja YEL-asiat saman yhtiön kanssa.

Vahinkovakuutusyhtiössä hoidetaan lakisääteinen tapaturmavakuutus. Ilmoitukset tehdään vähintään kerran vuodessa. Vakuutusten hoitaminen on tehty niin monimutkaiseksi, että koskaan ei tiedä menevätkö tilitykset ja raportointi oikein. Yleensä aina tulee jälkiselvittelyjä, koska maksut peritään ennakkoon. Jälkikäteen maksetaan lisää tai saadaan palautuksia ja hoidetaan jälleen paperisotaa.

Kaiken päälle bonuksena on yrittäjän työttömyysturva. Eläkevakuutuksessa yrittäjän raja on 30 prosentin omistusosuus yrityksestä, mutta työttömyyslainsäädännössä raja on jostain syystä 15 prosenttia. Sen tai enemmän omistavan yrittäjän täytyy hoitaa oma työttömyysturvansa itse yrittäjien työttömyyskassan kautta, jos sellaista haluaa.

Jos yritys kaikesta byrokratiasta huolimatta kasvaa ja menestyy, niin 20 työntekijän rajan ylittyessä pääse nauttimaan yhteistoimintalain velvoitteista. Silloin päälle tulevat erilaiset työlainsäädännön lisävelvoitteet, joiden selvittämiseen pitää käyttää juristia apuna.

Ei mikään ihme, jos moni yrittäjäksi aikova kokee byrokratian niin suureksi pelotteeksi, että päätyy palveluntarjoajaksi harmaille markkinoille. Jos harmaata taloutta lähdetään tappamaan, niin aloitetaan talkoot byrokratian sekä turhien sääntöjen sekä kieltojen kitkemisestä.

Mainokset