Nokian ja Microsoftin Stephen Elopille maksama miljoonapalkkio on pisara meressä kuntatalouden miljardituhlaukseen verrattuna.

Suomessa on noussut hallitusta myöten valtava poru moraalittomuudesta, jolla Nokian toimitusjohtajaa Stephen Elopia palkitaan yhtiön matkapuhelinten myymisestä Microsoftille. Nokian osuus noin 19 miljoonan euron palkkiosta on 30 prosenttia. Palkkion kohtuullisuus jää yhtiökokouksen arvioitavaksi.

Osakkeenomistajana olin tyytyväinen hintaan, jolla Microsoft päätti Nokian puhelimet ostaa. Hinta oli selvästi suurempi kuin kilpailija Blackberrystä tehty ostotarjous. Olisiko Nokia jollain muulla strategialla saanut samasta liiketoiminnasta samassa ajassa paremman vai huonomman hinnan, siitä on monenlaista jälkiviisautta.

Elopin palkkio ei tunnu maailmanluokassa poikkeukselliselta. Blackberryn toimitusjohtaja Thorsten Heins on saamassa 56 miljoonan dollarin palkkion, jos yhtiö vaihtaa omistajaa.

Miljoonat ovat pieniä rahoja, kun kunnat palkitsevat omia työntekijöitään veronmaksajien rahoilla. Jos moraalittomuus liitetään palkanmaksuun, niin nykyinen ja edellinen hallitus nousevat vertailussa omalle kohtuuttomuuden asteelleen. Kunnille on annettu oikeus jakaa miljardeja euroja työntekijöilleen siitä hyvästä, että he saavat säilyttää työpaikkansa viisi vuotta kuntaliitoksen jälkeen.

Tähän mennessä tehdyistä kuntaliitoksista 27 päättyy vuodenvaihteessa ja irtisanomissuoja on koskenut noin 50 000 kuntatyöntekijää. Monet kunnat kuten Kouvola ja Salo aikovat vähentää satoja työntekijöitä. Kuntaliitoksiin liittyvä henkilöstön vähennystarve on helposti 10 000 työntekijää, joiden roikottaminen niin sanotussa löysässä hirressä viisi vuotta maksaa suomalaisen keskipalkalla 2,4 miljardia euroa.

Pääministeri Jyrki Katainen on ensin hyväksynyt viiden vuoden irtisanomissuojan ja samaan hengenvetoon vaatii kuntien toimintamenoihin pikaista miljardin euron säästöä. Säästö olisi tullut jo sillä, että irtisanomissuojaa olisi lyhennetty kahteen vuoteen. Se olisi ollut moraalisesti kestävää politiikkaa.

Jos viiden vuoden suoja jatkuu, veronmaksajien tappiot moninkertaistuvat. Kunnissa työteho laskee, kun palkanmaksu on taattu viideksi vuodeksi tekipä mitä tahansa. Samalla alkaa sisäinen kampitus siitä, kenen työpaikka lopulta leikataan. Mikä yksityinen yritys voisi taata näin kalliita etuja työntekijöilleen menemättä konkurssiin?

Yksityinen yhtiö päättää johtajiensa palkitsemisesta omistajiensa tahdon mukaan, mutta kansalaisilla ei ole ollut mahdollisuutta ottaa mitään kantaa siihen, kuinka poliitikot yhteisiä varoja toisten palkanmaksuun käyttävät. Alunperin viiden vuoden irtisanomisuojasta sovittiin hallituksessa ilman minkäänlaista julkista keskustelua. Työnantajapuolelle esitys tuotiin yllätystarjouksena, josta ei voinut kieltäytyä.

Ei ihme, jos valtion ja kuntien taloudessa ajetaan vauhdilla rotkoon. Hyvä siinä on jyrkänteen reunalla muiden moraalittomuuden perään huudella.