Euroopan komission tuore talousennuste lupaa hidasta elpymistä. Suomen osalta näkymät jatkuvat ankeina.

Investointien ja kansantalouden kasvussa Suomi on jäämässä euroalueen hännille, jos komission ennusteet osuvat kohdalleen. Ainoastaan Kypros ja Slovenia olisivat vuoden 2015 luvuilla Suomea heikompia.

Euroopan talous on elpynyt hyvin hitaasti vuoden 2008 maailmanlaajuisesta finanssikriisistä ja sitä seuranneista euroalueen velkaongelmista. Tuoreimmat luvut viittaavat siihen, että talouskasvu olisi hiukan piristymässä. Se edellyttää, että julkiset menot pidetään hallinnassa ja talouspolitiikka edistää muuten talouskasvua.

Samansuuntaisia lääkkeitä tarjoavat Suomen hallitukselle taloustieteen professorit Bengt Holmström, Sixten Korkman ja Matti Pohjola.  Heidän mielestään yksityinen raha ei tulevaisuudessa enää riitä julkisen hyvinvoinnin rahoittamiseen, koska veroja ei ole varaa kiristää. Siksi hyvinvointivaltion palvelut on määriteltävä uudestaan.

Parasta lääkettä hyvinvoinnin turvaamiseen ovat talouskasvu ja työpaikat. Suomi on professoreiden mukaan kompuroinut pahasti digitaaliseen maailmaan siirtymisessä. Valtio ja kunnat ovat hukanneet kymmeniä (ellei satoja) miljoonia tuottamattomiin tietotekniikkainvestointeihin. ”Digitaalisuuden hyödyntämisen edellytyksissä Suomi on kärkijoukkoa mutta hyödyntämisessä ja käytössä keskikastia. Tuottavuusanalyyseissä tämä näkyi kokonaistuottavuuden romahtamisena: resurssit ovat hyvät, mutta ne ovat tehottomassa käytössä”, raportissa todetaan.

Yksityisellä puolella ei tilanne näytä sen paremmalta. Kaupan ja median vaikeudet kertovat liian hitaasta heräämisestä digitalouden ja globalisaation todellisuuteen. Peliala on ymmärtänyt uuden talouden lainalaisuudet parhaiten.

Nopeita lääkkeitä professorit eivät tarjoile, vaikka niitä olisi saatavilla. Suomeen syntyisi nopeasti kymmeniä tuhansia palvelualojen työpaikkoja, jos esimerkiksi kotitalouksien asema työnantajana tehtäisiin nykyistä helpommaksi.

Kotitalousvähennys oli askel oikeaan suuntaan, mutta harva osaa tai jaksaa perehtyä kaikkeen työnantajabyrokratiaan, jos palkaa työntekijän suoraan eikä osta palvelua yritykseltä. Kaikki palveluntarjoajat taas eivät halua perustaa yritystä. Työnantajana kotitalous joutuu perimään palkasta verot, sosiaaliturvamaksun, lakisääteiset eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut, antamaan kausiveroilmoituksen ja vuosi-ilmoituksen sekä maksamaan työttömyysvakuutus- ja ryhmähenkivakuutusmaksut.

Jos kaikesta tuosta selviäisi yhdellä ilmoituksella ja maksetut palkat saisi vähentää kotitalouden tuloista kuten yrityksissä, niin palveluita syntyisi väistämättä lisää ja työttömyys sekä harmaa talous vähenisivät.