Suomi kulkee takaperin tulevaisuuteen

Julkisia menoja on säästettävä. Kilpailukyky on palautettava. Palkkoja on leikattava. Mikä väite ei kuulu joukkoon?

Hallitus tekee lopulta päätöksiä, jotka alentavat suomalaista kustannustasoa ja parantavat hintakilpailukykyä. Palkkojen alentaminen on yksi, tosin nopea, mutta ei suinkaan paras keino parantaa tuottavuutta. Pitkällä aikavälillä Suomi tuskin pärjää palkkakilpailussa Itä-Euroopalle.

Suomi on kulkemassa tuohikontti selässään kohti tulevaisuutta. Digitalisaatiosta puhutaan paljon, mutta kukaan ei tunnu ymmärtävän, mitä mahdollisuuksia se tarjoaa tuottavuuden ja kustannuskilpailukyvyn parantamiseen.

Otetaan esimerkiksi energia. Kauppa- ja teollisuusministeri Olli Rehn pohti hiljattain kumpi painaa enemmän vaakakupissa: pyrkimykset lisätä sähkön kulutusta vähentäviä energiatehokkuustoimia vai digitalisaatioon panostaminen, mikä kasvattaa sähkönkäyttöä.

Eihän asia näin ole. Digitalisaation avulla pystytään nimenomaan lisäämään energiatehokkuutta, kun älytöllien ja –verkkojen myötä kotitalouksista tulee sekä energian käyttäjiä että tuottajia. Digitalisaation avulla voidaan vähentää myös teollisuuden energiankäyttöä.

Valitettavasti Suomessa vahvistuu renessanssiajan filosofin Niccolo Macchiavellin ajatus, jonka mukaan politiikassa maailmassa ei ole vaarallisempaa tehtävää kuin asioiden ohjaaminen ja johtaminen uuteen järjestykseen. Uudistusta vastustavat kaikki ne, joilla on vanhoissa olosuhteissa mennyt hyvin ja sitä puolustavat vain laimeasti ne, jotka saattavat mahdollisesti hyötyä.

Vanhat rakenteet ovat Suomessa vahvassa puolustusmuurissa uudistumista vastaan. Se näkyy energia-alan ohella rakentamisessa, työmarkkinoilla, terveydenhuollossa ja ylipäätään kaikilla aloilla, joiden perinteiset toimintatavat ovat murtumassa.

Hallitus hakee säästöjä julkisen alan työvoimakustannuksista, mutta lykkää samaan aikaan miljardeja euroja tukea tuulivoimaa rakentaneille pankkiireille. Miksi asiakkaiden ei anneta itse päättää, millaista energiaa kukin haluaa. Digitalisaation avulla se olisi helppoa, mutta uudet ratkaisut uhkaavat niitä, jotka ovat tähän asti voineet rahastaa.

Jopa ilmalämpöpumput koetaan uhaksi, kun paikallisien kaukolämpöyhtiöiden kannattavuus heikkenee sitä enemmän mitä enemmän uutta tekniikkaa käytetään energiatehokkuuden parantamiseen.

Suomen talouden nousun kannalta olisi parasta heittää tuohikontti selästä ja suunnata katse aidosti tulevaisuuteen. Peliteollisuus ja start up –innostus ovat vielä liian pieni pala kokonaisuutta kääntääkseen koko elinkeinoelämän ja julkisten palvelujen suuntaa.

Digitalisaatiossa on suuri siiloutumisen vaara, koska jokainen ala puolustaa omia tonttejaan, eikä kukaan näe kokonaisuutta. Digitalisaatio on teollinen vallankumous, joka vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Se edellyttää vanhojen normien purkua sekä asiakas- ja markkinalähtöistä ajattelua.

Digitalisaatioon liittyy vahvasti kiertotalous, joka tuhoaa vanhoja rakenteita tehokkaasti. Amazon, Google, Uber ja Airbnb ovat vasta alkua. Outokummun vaikeuksia voi selittää suhdanteilla, mutta taustalla vaikuttaa kiertotalouden voimistuminen, joka vähentää metallien kysyntää pysyvästi. Miten Outokumpu ja muu savupiipputeollisuus nostavat digitaalisuuden voimavarakseen? Sitä hallituksen pitäisi tukea, eikä tuijottaa vain palkkaleikkauksiin.

Digitalisaatiosta voi syntyä Suomen suurin vientituote, kun katse käännetään tuohikontista tulevaisuuteen.

 

Mainokset