Putoaako Suomi digijunasta?

Suomen on romutettava vanhat rakenteet, jos se aikoo menestyä digitaloudessa. Valtioneuvostolle tuotettu tutkimus Onko Suomi jäämässä alustatalouden junasta? luettelee pitkän listan toimenpiteitä, joilla Suomi voisi pysyä kehityksessä mukana.

Laajimmat politiikkatoimet liittyvät yrittäjä- ja työntekijäroolien muuttumiseen. Lainsäädännön tulisi mahdollistaa nykyistä sujuvampi liikkuminen roolista ja työsuhteesta toiseen. Yritysverotuksen pitää olla ennakoitavaa ja oikeudenmukaista.

Elina Lepomäki voi olla oikeassa ennustaessaan, että yhteisövero katoaa 20 vuodessa. Yhteisöverosta voitaisiin luopua lähes kokonaan jo tällä hetkellä, jos sen vastineeksi luovuttaisiin yritystuista.

Lainsäädännön tulee kannustaa kokeiluihin, eikä estää yrityksiä uudistumasta. Taksiliikenne, apteekkijärjestelmä, rakennusmääräykset sekä alkoholi- ja veikkausmonopoli ovat esimerkkejä aloista, jotka rajoittavat digitaalisen alustatalouden kehittymistä.

Datan omistajuus
ratkaiseva kysymys

Kaikki digitaaliset palvelut perustuvat käyttäjätietoon, jonka varassa uudenlaiset alustat ja niin sanottu jakamistalous kasvavat. Tästä huolimatta tiedon omistajuus ja käyttöoikeuksien hallinta ovat lainsäädännöllisesti ratkaisematta. Kuluttajat luovuttavat tietojaan eri palveluihin tietämättä tai tuntematta oikeuksiaan.

Valtiolla on paljon yhteistä tietoa, joka soveltuu digialustojen ja uusien palvelujen kehittämiseen. Tätä niin sanottua big dataa on avattu hitaasti ja varovasti yleisön jalostettavaksi. Tilastokeskus, Verohallinto, Ilmatieteenlaitos, Yle ja VR ovat esimerkkejä julkisista organisaatioista, jotka ovat etenemässä oikeaan suuntaan.

Yrityksiä pitäisi ohjata säädöksillä avaamaan koneisiin, laitteisiin, liikenteeseen, rakennuksiin ja muuhun infraan liittyviä tietoja uusien palvelujen luomiseen. Liian usein ratkaisuja etsitään vanhasta maailmasta niiden johdolla, joilla on uudessa maailmassa eniten menetettävää.

Esimerkiksi kiinteistörakentamisessa digitaalisuutta vastustetaan paljolti sen vuoksi, että uudessa maailmassa valta siirtyy yrityksiltä ja järjestöiltä asiakkaille. Tuntuu oudolta, että rakennusmääräyksiä tehdään enemmän eristeteollisuuden kuin asukkaiden tai digitaalisuuden ehdoilla.

Älykkäät rakennukset hoitaisivat sekä rakennuksen kunnon että monet kiinteistöhuoltoon ja isännöintiin liittyvät palvelut huomattavasti nykyistä edullisemmin ja tehokkaammin. Samalla se veisi bisnestä yrityksiltä, jotka eivät pysty uudistumaan.

Tietoturva
herättää kysymyksiä

Tavaroiden internetissä kodinkoneet kytkeytyvät älykkääseen rakennukseen, ja kokonaisuus muodostaa asumisen digitaalisen alustan. Jokainen verkkoon tietoa lähettävä ja sitä vastaanottava laite on samalla tietoturvariski.

Epävarmuus ja pelko digitaalisen ympäristön riskeistä hidastavat uudenlaisen alustatalouden kehittymistä.

Suomessa on useita tietoturvayhtiöitä, joiden osaamisella voidaan luoda turvallinen ympäristö ja palvelut. Samalla asiakkaat pitää ottaa mukaan kehitystyöhön, jotta alustatalous voi kasvaa alhaalta ylös, eikä digitalisaatiolle lyödä jarrua ylhäältä alas.

Uudet alustat kuten Uber tai Airbnb mahdollistavat kuluttajia hyödyttävän arvonluonnin. Suomesta löytyy maailmanluokan osaamista ja mahdollisuuksia, jotka toteutuvat vasta uusien palveluiden kautta. Lainsäädännön täytyy pysyä kehityksessä mukana ja edistää uusia palveluita, jotka hyödyntävät digitaalisten alustojen kautta kulkevaa tietoa kuluttajien eduksi ja kasvattavat Suomen palveluvientiä.

Mainokset