Tieto liikkeelle kuluttajan ehdoilla

Asiakastiedon hallinta on digitalisoituneen liiketoiminnan arvokkain raaka-aine. Siitä jalostetaan uusien alustojen ja tekoälyn avulla palveluita, joilla yritykset kasvattavat arvoaan. Asiakkaan on ymmärrettävä oma arvonsa kompastumatta tietotalouden kiemuroihin.

Maailma siirtyy keskitetyistä järjestelmistä toisiinsa kytkeytyneisiin verkostoihin – liiketoiminnan ekosysteemeihin, joiden välillä tieto liikkuu saumattomasti, oli sitten kyse liikenteestä, kodinkoneista tai terveystiedosta. Tiedon määrä kasvaa niin huimaa vauhtia, että sen jalostaminen uusiksi palveluiksi ei onnistu ilman tekoälyä, eikä ilman kuluttajan suostumusta.

EU:n tietosuojadirektiivi GDPR vaatii tiedonkerääjiltä aiempaa parempaa ja turvallisempaa tiedonhallintaa, jotta data voisi liikkua entistä vapaammin ja helpommin palvelujen välillä. Samalla Euroopassa luodaan uutta EEBUS-standardia, jonka avulla määrämuotoinen ja anonyymi tieto olisi sujuvasti eri järjestelmien käytettävissä.

Omilla ja usein salatuilla tiedonkäyttötavoilla toimineita amerikkalaisia ja kiinalaisia tietotekniikkajättejä eurooppalaisten hankkeet huolestuttavat, koska EU:n lähtökohtana on, että kuluttaja viime kädessä määrää omien tietojensa käytöstä ja myymisestä eteenpäin alustalta toiselle.

Jos esimerkiksi S-ryhmän asiakas haluaa vaihtaa K-kauppaan, niin S-marketin pitää pystyä siirtämään asiakasdata standardimuodossa kilpailijalle. Sama koskee energiaa, liikennettä, terveyttä, koulutusta ja muita henkilökohtaisia tietoja, joista ihminen jättää jälkensä eri alustoille.

Jos asiakastietoja käytetään väärin tai varomattomasti, siitä voidaan langettaa sakko, joka on enimmillään neljä prosenttia yrityksen globaalista liikevaihdosta tai 20 miljoonaa euroa, kumpi tahansa on suurempi. S-ryhmälle enimmäissakko maksaisi 440 miljoonaa euroa, verkkokauppa Amazonille 4,8 miljardia. Oikeusministeriön työryhmä esittää, että rangaistusta ei sovellettaisi henkilötietorekisterejä ylläpitäviin viranomaisiin, mikä ei ainakaan vahvista uskoa viranomaisten tiedonhallinnan luotettavuuteen.

Lohkoketjuteknologia lisää tietoturvaa ja mahdollistaa keskitettyjen tietokantojen hajauttamisen, mikä parantaa esimerkiksi terveystietojen käyttömahdollisuuksia. Sitran johdolla valmistellaan parhaillaan palvelua, jossa suomalainen hyvinvointidata eli potilas- ja elintapatiedot kootaan yhteen tutkimuksen ja liiketoiminnan hyödynnettäväksi.

Tällä hetkellä potilastieto on pirstaloituneena eri järjestelmiin ja rekistereihin, jotka eivät keskustele keskenään. Lisäksi henkilötietojen suojaamista säädellään sadoilla erilaisilla, toisinaan jopa keskenään ristiriitaisilla, asetuksilla. Mitä laajemmin ja helpommin dataa voidaan käyttää, sitä laadukkaampia ja kustannustehokkaampia palveluita syntyy.

Jokainen on oman datansa herra

Kaikessa digitalisaatio- ja tekoälyhuumassa pitää muistaa, että kuluttaja omistaa omat tietonsa ja hänellä on oikeus niiden hallintaan. Asiakkaan etu on antaa tiedoilleen anonyymi käyttöoikeus, jotta uusia ja entistä parempia palveluita syntyisi. Henkilön tietosuoja ja palvelujen tietoturva ratkaisevat lopulta menestyksen.

Ilman kattavaa aineistoa ei tietopankeilla ja tekoälyllä tee mitään.  Dataa pitää pystyä analysoimaan alustoista riippumatta. Kulutustottumuksista ja asumisesta kerättyä tietoa pitää pystyä hyödyntämään terveyspalveluissa ja päinvastoin, jotta niistä syntyy lisäarvoa kuluttajille ja kansantaloudelle.

Somekohdentaminen uhkaa demokratiaa?

Palvelujen räätälöinti ja kohdentaminen synnyttävät myös ongelmia. Manipuloinnin mahdollisuudet lisääntyvät, kun sosiaalisen median algoritmit suoltavat käyttäjälle hänen omia mielipiteitään tukevia tai hänen käsityksiään horjuttavia viestejä. Talouslehti The Economist pohti hiljattain, onko sosiaalisesta mediasta tullut valemedioiden ja piilovaikuttamisen myötä demokratian uhka.

Osuuskunnat kunniaan

Alustatalous on tullut tutuksi älypuhelinten kautta, koska ne tuovat palvelut paikkatietoja myöten käyttäjän ulottuville. Seuraavassa vaiheessa syntyy uudenlaisia päätelaitteita ja käyttöliittymiä, kun kaikki tieto kodista ja sen ulkopuolelta tulee saataville. Älykkääseen ympäristöön kuuluvat älykkäät laitteet, älykkäät rakennukset, älykäs koti, älykäs liikenne ja älykäs terveys, mutta entä ihminen?

Keskustelu tulevaisuuden ratkaisuista on yhä teknologia- ja yritysvetoista. Alustatalouden jättiläiset ottaisivat mielellään mahdollisimman suuren osan asiakastiedon tuottamasta arvonlisästä itselleen. Sananvapaus ja yksityisyydensuoja unohtuvat, kun taistellaan globaalin talouden valta-asemista. Kuluttajan annetaan kompastua, jos hänellä ei ole kykyä ja tietoa puolustaa omia oikeuksiaan.

Digitalouden murroskausi tarjoaa uusia mahdollisuuksia esimerkiksi osuuskuntapohjaisille yhteisöille, jotka voivat ottaa hallintaansa joitain alustatalouden keskeisiä rakenteita ja verkkoja niin, että jäseniä koskevan datan käyttö ja siihen liittyvän arvon jalostaminen koituvat osuuskunnan hyväksi. Valokuituverkot ja koulujen tai sairaanhoitopiirien älyverkot sopisivat hyvin osuuskuntien hallinnoitaviksi. Osuuskuntamalli tarjoaisi vaihtoehdon vastata liki monopoliasemaan tiedonhallinnassa nousseiden ylikansallisten jättiyritysten maailmanvalloitukselle.

 

Mainokset