Keskuspankit ajavat kuplaan

Suomi on päässyt maailmantalouden kasvuun kiinni. Vienti on vetänyt joka kuukausi edellisvuotta paremmin. Puhutaan nousukaudesta, vaikka talous on yhä hataralla pohjalla. Hallitus ei ole pystynyt uudistamaan työmarkkinoita eikä julkisen talouden rakenteita. Varallisuusarvojen nousu kertoo enemmän keskuspankkien rahapoliittisesta elvytyksestä kuin talouden tervehtymisestä.

Peliyhtiön Rovion osakekurssin 20 prosentin romahdus pian pörssilistautumisen jälkeen toi elävästi mieleen vuosituhannen vaihteen, jolloin ihmiset jonottivat Satama Interactiven osakkeita. Harva tiesi, mitä osti, mutta kaikki halusivat mukaan pörssijuhliin. Rovion romahdus voi olla yksi merkki ahneuden rajojen täyttymisestä.

Keskuspankkien hillitön halu ostaa arvopapereita markkinoilta on paisuttanut varallisuuskuplaa, mikä näkyy asuntojen ja osakkeiden hinnoissa. Yksi erikoinen vääristymä markkinoilla on, että eurooppalaisten yritysten roskalainat hinnoitellaan yhtä turvallisiksi kuin Yhdysvaltain valtionlainat.

Keskuspankit ovat onnistuneet hävittämään hinta- ja korkoriskin, mistä kertoo myös markkinariskiä kuvaava VIX-indeksi, joka on pysynyt epätavallisen vakaana ja matalana pitkään.

Pankkien ekonomistit ja analyytikot eivät ole huolissaan, koska osakkeisiin kannattaa sijoittaa niin kauan kuin kurssit nousevat. Voittajia ovat ne, jotka hyppäävät ajoissa kyydistä. Itse olen hypännyt muutaman kerran liian aikaisin, mutta tulijoita riittää, vaikka valomerkki olisi jo annettu. Päivälehdetkin julkaisevat sijoituskolumneja. Varallisuusvalmentajasta ja asuntosijoittajasta näyttää tulleen uusia suosikkiammatteja.

Miksi keskuspankit ovat lähteneet paisuttamaan varallisuuskuplaa? Kymmenen vuoden takaisen finanssikriisin jälkeen tarkoitus oli elvyttää taloutta laskemalla korkoja, jotta investoinnit ja kulutus eivät romahtaisi. Matalan inflaation pelättiin kääntyvän deflaatioksi eli hintojen laskuksi, mikä puolestaan olisi vähentänyt entisestään teollisuuden investointihaluja.

OECD_inflaatio
Inflaatio euroalueen tärkeimmässä maassa Saksassa on lähellä pitkän aikavälin keskiarvoa. OECD-maissa keskimäärin hintojen nousu on 2000-luvun puolivälin tasolla. Yleisen hintatason sijasta inflaatio näkyy ennen muuta varallisuusarvoissa.

Korkojen pudottaminen nollaan ei riittänyt. Investoinnit pysyivät jäissä ja inflaatio matalana. Yhdysvaltain keskuspankki aloitti niin sanotun määrällisen elvytyksen eli arvopaperiostot heti kriisin alussa, Europan keskuspankki vasta kuusi vuotta myöhemmin. Lama vältettiin, mutta talouskasvu hyytyi nollakoroista ja setelielvytyksestä huolimatta. Syitä on etsitty tuottavuuden laskusta, väestön ikääntymisestä ja tuloerojen kasvusta.

Real US GDP
Yhdysvalloissa talous toipui nopeasti finanssikriisistä, mutta talouskasvu on jäänyt vuositasolla kahden prosentin tuntumaan. Varallisuusarvojen nousu on ollut vuosikausia huomattavasti reaalitaloutta nopeampaa.

Keskuspankkien viesti on ollut selvä: inflaatiota ei ole, joten arvopaperiostoja voidaan jatkaa. Varallisuusarvoissa näkyvää inflaatiota keskuspankit eivät ota huomioon. Yhdysvaltain keskuspankin entinen pääjohtaja Alan Greenspan varoitteli 1990-luvulla pörssikuplasta, mutta totesi samalla, että keskuspankkien tehtäviin ei kuulu kuplien puhkaiseminen.

Hollannin keskuspankin Leo de Haan ja Jan Willem van den End ovat tutkineet setelielvytyksen ja pörssikurssien suhdetta. Heidän mukaansa keskuspankkien arvopaperiostoilla on yhteys markkina-arvojen nousuun. Yhdysvalloissa ja Englannissa se on selvempi kuin euro-osakkeissa.QE ja pörssitOngelma syntyy, kun kurssit kääntyvät laskuun. Keskuspankkien laajamittainen elvytys voi kääntyä itseään vastaan ja johtaa lopulta inflaation hidastumiseen, koska varallisuusarvojen putoaminen vaikuttaa myös kulutuskäyttäytymiseen.

 

Keskuspankit ovat käyttäneet korko- ja setelielvytysvaransa, joten niillä on hyvin vähän keinoja torjua seuraavaa taantumaa. Mitä pidemmälle arvopaperiostoja jatketaan, sitä suuremmalta pyramidihuijaukselta koko rakennelma näyttää.

Mainokset