Kun suvaitsevuudesta tuli uskonto

Suvaitsevaisuus on sanan- ja uskonnonvapauden mahdollistava arvo. Viime vuosina, sosiaalisen median myötävaikutuksella, suvaitsevaisuus on kääntynyt itseään vastaan. Liberalismin puolesta liputtaneet ovat tehneet suvaitsevaisuudesta uskonnon. Epäilijät ja eri mieltä olevat tuomitaan liian helposti ääriliikkeiden edustajiksi. 

Ennen nauroimme amerikkalaiselle poliittiselle korrektiudelle, joka määritti  vanhoille käsitteille kiertoilmaisuja. Pian ei Suomessakaan enää katsottu hyvällä, jos puhui asioista niiden oikeilla nimillä. Poikia ei saanut kutsua pojiksi, eikä tyttöjä tytöiksi. Toksinen maskuliinisuus korvasi miehekkäät miehet. Naisille tuskin uskalsi avata ovea, ettei joutunut #metoo -vainon kohteeksi. Yksi kriittinen sana feminismistä, ja sinut tuomittiin sovinistiksi.

Uskonnosta, rodusta, sukupuolesta ja ilmastonmuutoksesta on miltei mahdoton keskustella kriittisesti leimautumatta äärisuunnan edustajaksi, jota ei suvaita. Natsi- ja rasistikortti heiluvat aivan liian helposti.

Suvaitsevaisuus on arvo, jota pitää puolustaa, mutta sitä ei puolusteta leimaamalla toista mieltä olevat suvaitsemattomiksi. ”Emme suvaitse suvaitsemattomuutta”, kuuluu usein suvaitsevaisuuden puolustajien suusta. Näin he nostavat itsensä muiden yläpuolelle paaluttamalla sananvapauden rajat.

Avoin ja vapaa yhteiskunta sietää erilaisia mielipiteitä. Liberalismin ansiosta meillä on sanan- ja uskonnonvapaus. Monet suvaitsevaisena itseään pitävät halveksivat avoimesti Donald Trumpia ja perussuomalaisia. Mitä se kertoo näiden suvaitsevaisten liberalismista? Enkä ole nyt puolustamassa Trumpin tai perussuomalaisten politiikkaa.

Suvaitsevaisina itseään pitävien vihamielisyys toisinajattelijoita kohtaan johtaa vastakkainasettelun kärjistymiseen ja estää erilaisuuden ymmärtämisen. Pelottavalta tuntuu, kun akateemisesti koulutetut ihmiset lukevat yhteiskunnallisten vaikuttajien somepäivityksiä kuin piru raamattua ja leimaavat heidät jonkun sanavalinnan perusteella ääriryhmän edustajaksi.

Mediatutkija Anu Koivunen epäili sanavalinnan perusteella, että Keskuskauppakamarin toimitusjohtajalla olisi äärioikeustolaisia ajatuksia.

Sananvapaus ja liberalismi ovat liian suuria arvoja annettavaksi yhdenkään ryhmän määrittelemäksi etuoikeudeksi.