Kolmen raiteen eurojuna

EU-huippukokous päättyi ilman ratkaisua eurokriisiin.  Kirkkain tulos oli Britannian ajautuminen EU:n ulkokehälle. Ruotsi empi hetken, Suomi jäi kompuroimaan kriisirahaston kanssa.

Suurin odotuksin alkanut huippukokous ei tälläkään kertaa onnistunut löytämään ratkaisua euroalueen velkaongelmiin. Jos talouskomissaari Olli Rehniä olisi uskominen, euron pitäisi nyt hajota, tai ehkä ei sittenkään. Muutamia hyviä päätöksiä tehtiin, mikä käänsi osakekurssit nousuun perjantaina.

Budjettikuria tiukennetaan ja velkakuri kirjataan perustuslakiin. IMF tulee mukaan talkoisiin ja saa 200 miljardia euroa tulivoimaa EU-mailta. Lisäksi EKP jatkaa kriisimaiden velkakirjojen ostamista korkotason pitämiseksi inhimillisellä tasolla.

Britannia jäi päätösten ulkopuolelle. Pääministeri David Cameron puolusti maansa kansallisia etuja, erityisesti Lontoon asemaa maailman finanssikeskuksena. Britit eivät halua taipua EU:n finanssisäätelyyn, vaan poimia vain rusinat pullasta eli ottaa hyödyt antamatta mitään itse.

Ruotsi oli hetken aikaa Britannian linjoilla puolustamassa kansallisia etujaan, mutta valtiovarainministeri Anders Borg lupasi lopulta, että Ruotsi taipuu hallitusten väliseen sopimukseen. Tosin sopimus pitää vielä hyväksyä Ruotsin valtiopäivillä. Ruotsin suurin oppositiopuolue sosiaalidemokraatit on ilmoittanut hyväksyvänsä uuden sopimuksen, jos sen ei itse tarvitse noudattaa vaadittua budjettikuria.

EU etenee kriisistä toiseen kolmella raiteella. Ulkopuolisen silmin on vaikea ymmärtää, missä päätöksiä seuraavaksi tehdään ja millä sitovuudella. EU-27 on yksi taso, jossa Britannia on vielä mukana. Sitten on EU ilman Britanniaa ja kolmannella raiteella hönkii hajanainen euroalue, jonka kriisipäätöksiä sotkee tällä hetkellä Suomi.

Todennäköisesti Suomi taipuu tavalla tai toisella Euroopan vakausmekanismin eli kriisirahaston määräenemmistöpäätöksiin perustuslakivaliokunnan kielteisestä kannasta huolimatta. Suomi on jo sitonut toista kymmentä miljardia euroa takuupääomaa kriisirahastoon, joten olisi outoa, jos Suomi ei haluaisi olla mukana päättämässä, miten rahat käytetään.

Mainokset