Helsingissä kulttuuri törmää urheiluun. Olympiastadionille ehdotetaan mittavaa uudistusta, jonka hinta nousee Guggenheim-luokkaan. Molemmat haluttaisiin valmiiksi vuonna 2018. Veikkaan, että vain toinen toteutuu.

Museo ja stadion maksavat molemmat satoja miljoonia euroja. Oman kantani Guggenheimiin olen sanonut jo aikaisemmin. Tervetuloa Helsinkiin, jos siihen löytyy yksityinen rahoitus. Ja täytyyhän siihen löytyä, niin kannattavalta Helsingin Sanomat on Guggenheimin saanut näyttämään. Berliinissä kokemukset olivat toisenlaiset, mutta niistä lehti ei paljon raportoinut.

Entä sitten stadion, pitääkö se rahoittaa myös yksityisesti? Kyllä osittain, koska elinkeinoelämän saaminen taloudellisesti mukaan sitouttaisi rahoittajat käyttämään tulevia palveluja kuntosaleista kilpaurheilutapahtumiin.

Toisaalta verovarojen käyttöä voi perustella sillä, että kyseessä on kansallinen monumentti, jolla on kulttuurihistoriallista arvoa. Siksi valtio voi osallistua rahoitukseen Helsingin kaupungin rinnalla. Olisi häpeä antaa maan ainoan oikean stadionin rapistua kokonaan. Ja sitä paitsi, onhan sillä ollut paljon käyttöä myös kulttuuritapahtumissa.

Guggenheim-investoinnissa suurin voittaja on amerikkalainen säätiö, stadionin rahat jäävät kotimaahan. Urheilun ja liikunnan tukeminen on kansantaloudellisesti kannattavaa, koska liikunta ennaltaehkäisee monia elimistöä rappeuttavia sairauksia. Väestön ikääntyessä hyvä fyysinen kunto säästää huomattavasti tulevia hoitokuluja.

Jos siis pitää valita, niin Stadion vs. Guggenheim 3-0.

Tai, jos otetaan molemmat. Laajennetaan stadionin saneeraussuunnitelmaa siten, että saadaan kiertävät taidenäyttelyt mahtumaan uusiin tiloihin. Näyttäähän stadionin torni muutenkin ihan New Yorkin Guggenheim-museolta.