Levottomuus on palannut markkinoille. Keskuspankkien synnyttämästä varallisuuskuplasta alkaa ilma paeta.

Kirjoitin toukokuussa vaaran merkeistä markkinoilla. Kuvasin tilannetta historian valossa erilaisten pörssikuplien kautta.

Finanssikuplat alkavat ja päättyvät Yhdysvalloissa. Tärkeimpien teollisuusosakkeiden indeksi Dow Jones on laskenut viidessä päivässä viisi prosenttia. Se ei ole romahdus, mutta kohtuullinen korjausliike. Kurssiheilahtelujen voimistuminen ennakoi usein suurempaa kuplan puhkeamista. Vajaassa kuukaudessa osakkeista on kadonnut koko vuoden tuotto.

Jotkut pitävät kuplasta puhumista turhana, koska Yhdysvaltain talous on osoittanut jo pitkään toipumisen merkkejä. Se on totta, mutta kasvu on kituliasta ja työttömyyden lasku perustuu pääosin osa-aikaisiin ja määräaikaisiin työpaikkoihin. Tavaratuotannossa työllisyys on polkenut paikallaan.

Nollakorko ohjaa pääomia riskisijoituksiin eli osakkeisiin ja asuntomarkkinoille, koska vaihtoehtoisia sijoituskohteita ei ole ollut tarjolla. Yritysten voittoihin ja markkina-arvoon suhteutetut kertoimet eivät ole nousseet hälyttävälle tasolle, koska monissa yhtiöissä tulosta tehdään säästämällä eikä kasvamalla, mikä aiheuttaa näköharhan ja johtaa ennen pitkää umpikujaan.

Euroopassa tilanne on Yhdysvaltoja pahempi, koska julkisen talouden ja pankkijärjestelmän ongelmat on vain lakaistu hetkeksi setelipainon alle piiloon. Talousveturi Saksan kone yskii, eikä euron heikentyminen yksin riitä pelastusrenkaaksi. Korkoelvytyksen tie on kuljettu loppuun, ja nyt tarvittaisiin reipasta veroelvytystä ja julkisten menojen sekä sääntelyn ankaraa alasajoa työmarkkinajoustojen lisäksi.

Suomeahan tämä ei koske, koska puolueet valmistautuvat täyttä häkää eduskuntavaaleihin. Oma paikka pelastusveneessä on turvattava, vaikka koko maa hukkuisi työttömyyden kasvuun ja asuntomarkkinoiden romahdukseen.